Maanantai ja pesupäivä. Huono päivä. Viimeksi marmattaessani päivän kehnoudesta, siitä tulikin hyvä päivä, kun suihkutusnaiset olivat ammattilaisia. Lähden kuitenkin siitä, että kun ajattelee pessimistisesti, ei pety.
Oikean käden etusormi kenkkuilee. Jokin vika ja joudun sen käyttöä välttämään. Onneksi samassa kädessä on vaihtoehtoja. Hiukan vähemmin käytössä olleita, mutta nyt tarpeellisia. Keskisormi vain töihin. Hiireen en oikein totu sillä sormella. Vaatii lujaa yrittämistä ja keskittymistä.
Puuseppä tuo kynnysluiskan tänään. Hänkin monen muun lailla ottaa kengät jalastaan sisään tultuaan. Meillä ei tarvitsisi sitä tehdä, ellei jalkineet ole lumisia tai kuraisia. Itse en ota vieraisilla kenkiä pois, jos ovat kuivat ja puhtaat. Mistä tämmöinen vimmattu kenkien riisuminen on meille tullut? Japanista? Tavasta keskustellaan joskus ulkomaalaisten kanssa, jotka myös ovat merkille panneet sukkasillaan hiippailemisen. Lumiaikana minulla on kyläilemään mennessä mukana sisäkengät, jotka vaihdan saappaiden tilalle. Tapa ollut jo kauan ennen kuin alettiin olla kengättöminä visiiteissä.
Puuseppä kertoi, kun mainitsin kenkien riisumisen, että on joskus koteja, jossa ei voi ottaa kenkiä pois. Siis niiden poistaminen jaloista onkin jonkunmoinen kohtelias ele, että koti ansaitsee sukkasillaan sipsuttamisen. Oppisinko näin ajattelemaan? Tuskin. Äitini aikoinaan opetti, että vieraitten aikana isäntäväellä on aina kengät jalassa. Siis ei aamutossuja tai muita vastaavia. Sittemmin kävi niin, että puolisolla ja minulla oli kengät, mutta vierailla ykkösvaatteiden kanssa vain sukat varpaidensa peittona. Näin on vielä nykyisinkin, kun/jos saan vieraita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti