JÄLLEEN YHDESSÄ

Puoliso levitti kätensä halaukseen jo heti eteisessä, niin että kuljettajan piti pysähtyä. Ja me halasimme niin. On se vaan hyvä, että hän on kotona ja me kaksi yhdessä. Rutiinit alkoivat heti. Syömistä, pesua, vaipan vaihtoa, nukkumista ja hereillä oloa. Ja minätyttö puuhasin.Tänään myöhemmin, jos sää sallii, eikä ole liian viileää, menemme pihalle istumaan. Tämän lupasin. Tuuraajille soitto, samoin kotiapuun ja sosiaalitoimistoon. Lisää kotiapua en tässä vaiheessa halua. Katsotaan, miten alkaa mennä. Ja eiköhän tämä tästä.

Katselin Sinuhea tovin. Ennenkin nähty, kuten moni muukin nähnyt. Waltarin tekstin mukaista? No, ei kaikkinensa.  Eikä Kaptahkaan (Peter Ustinov) ole niin vekkuli kuin Waltarin oma Kaptah. Edmund Purdom Sinuhena oli vallan vääränlainen Sinuhe. Ei sinne päinkään, mitä Waltari on tarkoittanut. Tämmöinen jäyhä kuin seipään niellyt Sinuhe, kaukana lämmöstä ja empaattisuudesta, mitä oikea Sinuhe on. Mutta kyllähän leffaa katselin, mitä ehdin, kun piti välillä tehdä muuta, enkä ollut edes pahoillani. No, jonkunlainen susi tästä elokuvasta tuli, eivätkä kriitikot aikoineen hurraata huutaneet. Kirkasvärinen spektaakkeli menneitten aikojen Egyptistä. Todellisessa historiassa ei aivan tarkasti pysytelty. Ohjaaja Michael Curtizin taiteellista vapautta. Että semmoinen leffapläjäys.

Aamu meni meillä hyvin ja jouhevasti, herääminen, pesu ja aamupala. Ei kiukuttelua, lääkitys sujui kitkatta. Sitten takaisin vuoteeseen. Ulosmeno vielä harkinnassa.Netissä revähti uutinen. Yellowstonessa maa järissyt. Alue täynnä maanalaisia tulivuoria ja jos ne purkautuvat, saamme sanoa hyvästit yhdelle sun toiselle asialle.Eikä Eurooppakaan tältä katastrofilta säästy. Minä olen tämmöinen säikky. Ilmastonmuutos niinikään askarruttaa. Ei enää entisenlaisia säännönmukaisuuksia, vaan vettä ropisee silloin kuin ei pitäisi, tuulet jylläävät, talvet leudontuvat, mitä tahansa odotettavissa. Ennen oli toista. Neljä vuodenaikaa niihin kuuluvine sääilmiöineen. Turvallista. No, ei tässä auta tappelut tutkainta vastaan, otetaan vastaan mitä tulee. Muuttolintuja nähty tänä vuonna aiemmin kuin koskaan. Töyhtöhyypät tepastelivat pelloilla maaliskuun alussa ja jopa helmikuun loppupuolella. Ystäväni C kuunnellut peipon laulua ja lehtitieto kertoi haarapääskyn tulosta. Perunat pantu maahan. Yleensä tähän aikaan vielä ravistellaan talven tomuja ja kevätpuuhat harkinnassa. Minullakin vielä parveke hoitamatta kesäiseen kuntoon. Kunhan tokenen siihen asti.

Huomenna sitten urkenee huhtikuu."Aprilis" avaa silmut puissa, sulattaisi lumet, jos olisi ja tekee tietä kesälle. Pikkutyttönä haikailin jo lämpiminä huhtikuun päivinä polvisukkia jalkaan ja innokkaana odottelin nilkkasukka-aikaa. Äidillä oli homma estellä, varoitella vilustumisesta ja muista vähäpukeisen vaivoista. Nyt en enää kiiruhda liian heppoiseen pukeutumiseen, mutta villahousuilla ei ollut tänä talvena virkaa. Tosin ison ajasta vietin sairaalassa ja sitten toipilaana kotona.

Että tämmöistä tässä huhtikuun aattona.