Nyt sitten vihdoinkin ollaan herätty kerjäläispiinan rajoittamiseen. Ainakin on tehty eduskunnassa aloite. Semmoinen, että kerjäläisen olisi anottava poliisilta lupaa kerjäämiseen eli jollain tapaa rekisteröitävä tämä kyseenalainen ammattinsa kadunkulmissa. Muutakin rajoittamista näköpiirissä. Voidaan kieltää mukikansalta rahan aneleminen kauppakeskuksissa, kaupunkien keskustoissa, tapahtumien aikaan jne. Norjassa kuulemma tämä pelaa, mutta sitä ei ole kerrottu, miten on vaikuttanut. Jos lakimuutos tulee, ainakin minä olen tyytyväinen. Meidän kulttuuriimme ei kuulu kerjääminen. Kun olin pieni ja nuori, jokaisen talon rapussa luki "kerjääminen ja kaupustelu kielletty". Eikä silloin tämmöistä kerjäläisten invaasiota ollutkaan, mitä taas tänäkin keväänä on ennustettu tapahtuvaksi aina vaan enenevässä määrin.Ja olen myös kansanedustaja Jussi Halla-ahon kanssa samaa mieltä, että talojen kivijaloissa kyyhöttäminen kerjäämisaikeissa ei todellakaan kaunista katukuvaamme.
Vein eilen puolison osaston henkilökunnalle kaksi täytekakkua, tilaamani ison ja ostin lisäksi pienen. Näkyivät jo nauttivan niistä kahvihuoneessa ja puolisollekin tuotiin pala. Nukkui, jotta jäi myöhemmäksi. Naapuripotilaskin sai. Mutta olihan taas omituinen kuljettaja taksissa. Vallan kotoperäinenkin. Otti minuun nähden oudon armeijan vääpelimäisen asenteen. Kielsi avaamasta ovea ajon aikana (?). Aloitti ovelta lähdettyämme omasta mielestään hilpeän keskustelun jne.Vahti muita autoilijoita ja painoi pienemmästäkin rikkeestä (vilkun puuttuminen, liian hidas ajo jne) torvea.Tarvitsi navigaattorin apua Katajanokalta Kaivopuistoon ja sieltä eteenpäin. Ihmetteli heti alkuunsa, miksi käyn kahdessa paikassa (?). Vielä viimeiseksi opasti sairaalan oven edessä minua lastaamaan kahta kakkulaatikkoa rollaattorin päälle "ota se keppi pois tieltä" (minulla kun oli kakkaukauppaa varten keppi, että ei tarvitse kaivaa rollaattoria takakontista, myyjä kantoi ystävällisesti kakut taksiin). Toivon koko sydämestäni, etten enää milloinkaan joudu tämän kuljettajan kuljetettavaksi. Täytyy myöntää, että aikamoinen kirjo on taksinkuljettajissa ollut näinä aikoina. Ja toivon myös, ettei tämä tämänkertainen pärmänttäys ajaudu Kulutusjuhlaan! Ettei luulla, että aina marisen. Kehut sinne harvemmin joutuvat tai sitten, jos ei ole moittimista, me olemme suomalaisittain vaiti.
Puoliso oli hyvällä tuulella, tervehti hymyillen. Ruoka maistui ja parranajo oli kuni leikkiä ikään. Jospa tämä tilanne olisi vielä sitten kotonakin! Selvisi sekin, että naapurivuoteen potilaan vaimo on myös omaishoitaja. Mies on kokonaan vuoteenoma, liikunta- ja puhekyvytön. Hänet nostetaan nostolaitteella pyörätuoliin kotonakin. Siinä taas omaishoitajalla paljon raskaampi työ kuin minulla. Katselin rouvaa syvän kunnioituksen ja ihailun vallassa.
Huominen päivä on pyhitetty kummitytölle. Lähdemme ostoksille ja sitten hän tekee kotonaan minulle avokadopastaa. Tänään aion yksin stadiin, apteekkiin yms. Viime käden hankintoja, kun sitten ainoat vapaani ovat tuuraajan antamina. Palaudumme rutiiniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti