Huomenna hän tulee! Piti panna oikein huutomerkki. Puoliso nimittäin. Eilen viimeinen tervehdyskäynti sairaalassa. Fysioterapeutti kertoi viemieni kakkujen hyvin riittäneen koko osaston henkilökunnalle. Makua kehuttiin ja minua kiitettiin. Puoliso oli herkistynyt oma-aloitteisesti kertomaan leipomon olevan "lähellä kotia". Tämä ei aivan kutiaan pidä, sillä se on Kaivopuistossa Merikadulla. Linnuntie olisi lyhyt Katajanokalta. Minä puolestani kiittelin puolison hyvästä hoidosta. Puoliso hiukan huonotuulinen, mutta salli minun suorittaa kuitenkin parranajon, söi lounaansa hyvin ja sanoi pienen hymyn kera odottavansa kotiin pääsyä. Jännittää.
Vaikutuin syvästi lukiessani suomalaissukeltajien urotyöstä hakea ystäviensä ruumiit syvältä vedenalaisesta luolastosta Norjassa. Tähän ei muiden sukeltajien yritykset yltäneet. Ja mikä helpotus kuolleiden omaisille saada rakkaansa maan multiin. Eräs sukeltajista oli sanonut koruttomasti "tämä piti tehdä". Tuskin saavat rangaistusta suljetulle ja kielletylle alueelle menemisestä. Siinä kohdin loppu hyvin kaikki hyvin. Tapahtuma on minulle juuri se kauhuskenario, että juututaan jonnekin kiinni eikä pois päästä. Tekee pahaa katsella joskus televisiostakin luolasukelluksia. Nyt sitten näille kahdelle sukeltajalle tapahtui se kaikkein pahin. Jotkut harrastukset ovat vaarallisia ja kuitenkin niitä tehdään. Ihminen on sellainen.
Huomenna on kesä, kun siirrytään kesäaikaan. Puolisoko tuo sen tullessaan? Onhan tavattu jo pääskynenkin. Eikä pääskysestä ole päivääkään. Tosin minulle ei vielä kesää nämä tee ja jukopliut olemmehan vielä muutaman päivän maaliskuussa.Puolison tuoma kesä on symbolista ja siitä iloitsen. Kunhan nyt ensin päästään pääsiäiseen kolmen viikon päästä, niin alkaa minullakin rinnassa riehua kesäisemmät tunteet. Eikä tulevasta kesästä suinkaan mitään poutaista tule, jos on uskominen "kun maaliskuussa sataa kovasti lunta, on tuleva kesä poutainen". Satoiko? Ei meillä päin.
Olin muuten Itäkeskus-seikkailun aikana Lidlissä. Taisi olla peräti kolmas kerta elämässäni. Tutustuin mainittuun ketjuun Marbellassa, kun puoti oli hotellista pienen ajomatkan päässä. Seuraava kerta oli jo Helsingissä ja nyt taas. Sielläkin kielten sekamelskaa, ulkomaalaisperäisiä asiakkaita jos toki kotoperäisiäkin. Taitaa olla melkoisen suosittu ostospaikka. Kummityttökin ylistänyt hintavertailussa esimerkiksi Stockmannin Herkkuun joitakin tuotteita. Myönnän, että se röykkiö, joka laskuuni hihnalla kulki, oli taatusti huokeampaa kuin Herkun kassalla. Luulin ensin kassan jättäneen osan käyttämättä koneen kautta. No, on toki sanottava, että Herkussa on sellaista, mitä Lidlissä ei, tuotevalikoima tietysti Herkussa runsaampaa. Jos kuitenkin olisi Lidl lähempänä hollilla, kävisin tietyt hankinnat tekemässä tässä saksalaisyrityksessä. Suomessa pelkästään jo 140 kauppaa ja koko yritys levittäytynyt Euroopassa 25 maahan. Ei mikään pikkupuoti. Aikamoinen kilpailija Siwalle ja Alepalle.
Hienoa, että Puolisosi pääsee kotiin. Kotona on niin hyvä olla.
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että näin sukeltajana olen todella kiitollinen, että molemmat sukeltajat saatiin pois luolasta ja he pääsevät haudan lepoon. Vaikka en itse menisikään sinne luolaan sukeltamaan, niin niille jotka haluavat siellä sukeltaa on parempi, että se ei ole kenenkään lopullinen hauta.
Hienoa minustakin,CurryKaneli, että otan miehen taas kotiin.Paras paikka itsekullekin yleensä.
VastaaPoistaJokainan sukeltaja, joka tähän "kuolemanluolaan" menee, muistaa varmasti tapahtumat. Ihminen etsii aina jännitystä ja vaaroja. Sukelletaan syvälle,kiivetään korkealle,mennään kohti tuntematonta.Tämmöisiä me olemme.