Öitäni varjostaa uusi painajainen. Joskus muinoin minua ajoi kapeassa tunnelissa takaa iso pyörivä kivi. Nyt olen Etelämantereella ypöyksin eksymässä ja palelemassa. Sitten näen horisontissa ihmisiä jonomuodostelmassa. Ilahdun ikihyväksi. Minä pelastun. Melkein viimeisillä voimillani kömmin lähemmäksi näitä ihmisiä, kunnes kauhukseni huomaan niiden olevan pingviinejä. Tähän herään. No, herra Freud, mitä sanoisitte, jos eläisitte?
Soitin E:lle Ouluun. Siellä on vielä lunta ja Perämeri jäässä. Joku uskalikko oli mennyt jäälle ja kadonnut teille tietymättömille. Joko haksahtanut railoon tai jalka jään läpi. Semmoista urheutta. E:llä on flunssa. Piti kylpyläreissu peruuttaa. Puhelimessa köhi, niisti ja yski. Lopetimme ja hän meni tekemään itselleen parantavan rommitotin.
Minä vietin päivää katselemalla vanhaa karttakirjaa. Jugoslavia kokonaisena ja Viro kuului naapuriin, jonka nykyinen nimi on Venäjä. Muutakin oli paljon semmoista, mikä maailmassa muuttunut. Kirjahyllyn päällä on vieläkin vanhempi karttapallo, jossa on tuikituntemattomia paikkoja ja Afrikkaa koristaa valkoiset läiskät. Tutkimusmatkaajat ravasivat Päiväntasaajan eteläpuolella "löytämässä" uutta. Kirjoitettiin matkakirjoja muulle maailmalle ihmeteltäväksi. Kerrottiin kansoista, jotka eivät olleet valkoista koskaan nähneet. Jaettiin peilejä ja kiiltäviä helmiä lahjoiksi. Ketään ei tietääkseni pantu pataan, vaikka näkemissäni elokuvissa niin tapahtuikin Tarzanin mailla.Olen aina tykännyt kartoista. Niiden mukana pääsee maailman laidoille ja minne vaan. Nuorempana haaveilin siitä tavasta valita matkakohde, kun pyöräytetään karttapalloa ( hiukan uudempi kuin tämä meidän) ja sitten tökätään sormi johonkin, tilataan lippu ja lähdetään. Meillä on ollut aina etukäteissuunnitelma ja tarkasti kohdemaa tai -maat. Ja takuulla ikävämpi tapa.
Sataa. Tuulee. Kuten luvattu on. Harkitsen silti roskiskeikkaa. Joskus jonkun asuintalon tampausparvekkeella on ollut roskakuilu, jonne voi käydä tipauttamassa jätteet. Jäteauton henkilökunta sitten lapioi kuilun pohjalta nyssykät. Ehkä vielä jossakin talossa on, jossa on kaikenlaista asukasta helpottavaa muutakin ylellisyyttä. Tästä ylellisyydestä tulikin mieleeni, että kun minulla on nyt hyvinvoivat ja kauniit kynnet, niin huolehdin niistä kaikin tavoin ja panin lakan päälle kimaltelevia kukkia. Niitä saa kaupoista. Kummityttö hiukan katseli aikaansaannostani, mutta oli vaiti. Itse tykkään ja sehän on pääasia. Kun puoliso on kotiutunut, se on tiiviissä suhteessa kynsien pituuteen ja kuntoon. Kun olen pari päivää lotrannut puhdistusvoiteissa, erilaisissa nesteissä, suorittanut intiimejä hoitotoimenpiteitä, niin näistä kynsistä on vain muisto. Suojakäsineistä on joskus enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikka toki käytän. Siispä nyt niin kauan kuin vielä voin, nautin. Ovathan kuin korut sormien päissä.
Hyllyssä on vielä kaikkia muita vanhempi karttakirja. Sen mukana tänään matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti