NENÄSTÄ VEDETTÄVÄÄ JOUKKOA

Ilo käydä puolison luona! Hymyä ja hyvää tuulta vastassa. Parta ajettiin. Syötiin ja syötiin hedelmät, istuttiin vähän. Siinä se. Kysyin, tahtooko tulla kotiin ensi viikon sunnuntaina tai seuraavana päivänä? Vastasi odotetusti "sunnuntaina". Siis huomisesta viikko. Juttelin omahoitajan kanssa sekä fysioterapeutin. Kaikki hyvin. Kiittelin ja kehuin. Tiistaina vien kakut. On se vaan niin ihanaa olla taas yhdessä kotona. Mahdolliset ongelmat olen sysännyt ajatuksista sivuun. Päivä ja hetki kerrallaan. Tänään paistoi aurinko ja se paistoi myös minun sydämessäni.

Huomenna tulee kummityttö jatkamaan "projektia" ja tuo luultavasti koiransa tullessaan. En olekaan nähnyt kuin kuvassa. Pieni on, lempeä luonnoltaan, viisaskin. Näin on kerrottu ja minä uskon. Silloin tällöin mieleen pulpahtaa muistoja omista koirista. Hyviä olivat ne ajat niin kaupungissa kuin mökillä. Muistot hymyilyttävät, vaikka kaipaus kohoaa rintaan.

Ollaan me suomalaiset aina ja yhä niin sinisilmäistä väkeä, nenästä vedettäviä, että panee melkein vihaksi. Nytkin on uskottu tullin, mukamas, lähettämiin huijausviesteihin ja annettu pankkitilin numero. Ei ole mennyt perille , vaikka tähdennetään, että mikään taho ei kysele näitä asioita kaikenmaailman salaperäisissä viesteissä ja vielä näin tökerön näköisesti. Emmekö milloinkaan opi? Minä sain parikin kertaan tekstiviestin, jossa pyydettiin soittamaan tiettyyn numeroon, niin saan aikamoisen läjän dollareita. En soittanut ja poistin mokomat aparaatista. Jos olisin, puhelu suuntautunut jonnekin huitsin nevadaan ja olisi tullut jumalattoman kalliiksi minulle kaikkinensa. Tähän dollariloukkuun on moni suomalainen kuulemma langennut. Aina kun luvataan jotain ilmaiseksi, häviää meiltä järki. Lehtitilaukset samaa maata. Kun saa helminauhan (luultavasti arvottoman), mennään kolisten ansaan ja tilataan lehti, jos kaksikin. Ja useinhan nämä "lahjat" hipovat hinnaltaan koko lehtitilauksen vuosihintaa.Tai näin kehutaan. Mitäs tolkkua siinä on? Minä sain kerran pankista hyvän sateensuojan, eikä sen eteen tarvinnut tehdä muuta kuin pysyä asiakkaana, jonka olisin ilmankin tehnyt. Mutta lämmitti mieltä ja suojasi päätä.

Tänään tuo Herkku ruokaa. Tilasin jäätelöäkin. En ole aikoihin syönyt. Sen kanssa sitten monta herkkuhetkeä tai lohtusyötävää, jos harmittaa jokin asia. Tosin minua ei nykyisellään hirveästi harmita. Joskus hiukan tämä kyynärkeppien kanssa sählääminen, kun jotenkin en osaa. Aina ovat tiellä, enkä tiedä, minne asettaa ja miten, että eivät kaadu. Eilen olivat kuitenkin taksimiehet mennen tullen ylen kohteliaita. Astuivat työpaikaltaan ulos, ottivat sauvat siksi aikaa, kun vääntelehdin autoon ja pois. Toinen vielä tarjosi käsivartensa avuksi ja siitä eleestä tuli mieleen hyvä vanhan ajan herrasmies. Etten sanoisi gentlemanni. Vaikka silloin tällöin vähän marisen ja moitin, suurin osa tästä ammattikunnasta on valpasta ja sympaattista väkeä. Otetaan asiakas huomioon vaivoineen, autetaan ja katsotaan, että kaikki on hyvin. Kiitos siitä heille. Kunhan tokenen lisää ja voimistun, ei tarvitse enää jelppiä. Olen onnellisesti omillani. Tähän tähtään.