TUTTUA JUTTUA PUOLISON LUONA

Ei pitänyt tänäänkään kirjoittaa, kun olen tullut tulokseen, etten osaa. Mutta minkäs sille tekee, kun kärpänen on iskenyt jo koulussa ja rakastin aineen kirjoittamista. Päiväkirjoja täyttyi toinen toisensa jälkeen ja minä tyttö kirjoitin. No, yrittänyttähän ei laiteta, niin siis ja siksi kirjoitan taas nytkin.

Eilen puolison luona. Varoiteltiin huonosta tuulesta. Vuoteessa makasi ihan ehta itse huonotuulisuus, jonka päätin heti valloittaa vaimon oikeudella. Oli ruoka-aika ja puoliso ilmoittanut, ettei syö. Pyöräytin pyörätuolin viereen ja kerroin iloisesti jauhelihapihvistä, joka odottaa. Puoliso nosti kuuliaisesti jalat sängyn reunalle ja minä autoin istumaan. Tartuin pyjaman vyötäröosuudesta takaa kiinni ja jelpin seisomaan ja tuoliin. Hyvin se meni. Entuudesta vanha tuttu miespuolinen fysioterapeutti tuli paikalle ja kertoi olleensa lomalla, ettemme siksi ole tavanneet, kun minäkin nyt vasta olen alkanut käydä. Hän oli yhtä iloinen ja ystävällinen kuin aina ennenkin, paras henkilökunnasta, jonka olen aiemminkin hänelle kertonut ja nyt taas. Kehumiseen yhtyi naapurivuoteen potilaan vaimokin.

Menimme ruokapöydän ääreen ja hyvin maistui pihvi lisukkeineen ja jälkiruokineen. Kerroin seuraavan toimenpiteen, joka on hampaiden pesu ja parranajo, joista jälkimmäinen kahdessa erässä, sähkökoneella ja höylällä vaahtoineen. Menivät nämäkin hyvin ja kiukkuinen olo oli kuin pois pyyhkäisty. Puoliso ilmoitti, että oli kivaa, kun tulin. Syötin viemäni hedelmät ja kyöräsin siipan takaisin vuoteeseen, peittelin. Istuin vähän aikaa ja puolison nukahdettua tartuin sauvoihini ja lähdin.

Taksissa murisin siksi, kun kuljettaja oli ilmeisesti liimattu penkkiinsä. Näki aivan varmasti vaivaisuuteni, mutta päätteli minun selviytyvän. Jo oven avaaminen oli hankalaa ja kun tarpeeksi kauan katselin kuljettajan selkää, äkkäsi hän avun tarpeeni, hilautui paikaltaan auttamaan. Ehkä hän aristeli juuri alkanutta lumisadetta. Minulla on tasapaino huono ja pitää saada tukea. Pääsin taksiin. Kotiovella iski ilkeys. Jätin, kun kuljettaja ei tullut autosta, oven sepposen selälleen. Hänen oli tultava ulkokautta se sulkemaan. Hymyilin häijysti hilautuessani rappuun. Minä kun olen vanhanaikaisesti sitä mieltä palveluammatissa työskentelevästä, että siihen kuuluu liikuntarajoitteisen sauvaihmisen auttaminen ainakin auton oven avaamisella ja seuraamisella, että vaivainen pääsee kompuroimaan takapenkille tai sieltä ulos. Lienen väärässä.

Lupaamaani täytekakkua en vielä vienyt osastolle. Vien ensi viikolla, joka on puolison viimeinen viikko siellä. Henkilökuntaa  20 kolmessa vuorossa, jotta tämän kokoinen kakku taikka kaksi, jos yhtä isompaa ei ole.Otan rollaattorin avuksi, että pysyvät ehjinä perille asti. Ovat hyvin miestäni hoitaneet, eivätkä suuremmin valittaneet hänen käytöstään, josta asiasta olen vilpittömästi iloinen. Joissakin paikoissa olen saanut kuulla seikkaperäiset selostukset, joista yksikään ei ole minulle uutta.