Maailmanmatkaajaystäväni ovat kotiutuneet. Kuukausi Afrikassa on ohi. Viinitilavierailuja, pari strutsia, pahkasikoja (nekin jossain aidatulla alueella), automuseo, aurinkoa, rantoja, sikäläisiä ystäviä, tuttuja kaupunkeja, hyvin sivistynyttä. Ei mitään savannielämää, leijonan karjuntaa tai puskissa kompuroimista villissä luonnossa. Sain puhelimessa upean matkakuvauksen. Tämä taas, kuten aina ennenkin, oli "viimeinen kerta". Kunnes ensi vuosi koittaa ja veri vetää jälleen Etelä-Afrikkaan.
Sodanjumala Mars on asettunut Euroopan ylle väijymään. Saisi lehahtaa tiehensä kollegojensa luo mytologian hämäriin.Yleinen kysymys tänäpäivänä kansalle on, pidätkö Venäjää uhkana? Pelkäätkö sotaa? Minua kuljetti puolison luo venäläinen taksinkuljettaja. Kansalaisuus kuului pehmeästä ällästä. Keskustelin hänen kanssaan liikenteestä, mutta varoin kajoamasta Ukraina-asioihin. Ehkä joku viinahöyryinen asiakas pitää siitä huolen nyt viikonloppuna.
Ensi viikon loppupuolella minun on sauvailtava kaupungille. Hankintoja. Ruuat saan tietysti kotiin tuotuina Herkusta. Puoliso syö lounaan vielä sairaalassa, mutta siitä eteenpäin kaikki on minun huolenani. No, ei mikään ole unohtunut kolmessa kuukaudessa. Sen sanon, että tämmöinen näinkin pitkä luppoaika ei hullumpaa ollutkaan sen jälkeen, kun pääsin kivutta liikkumaan.Rollaattorikaan ei ole koko aikaa enää välttämätön ja kömminhän joskus ilman sauvoja kotona.
Tilasin Sokerileipureilta kakun tiistaiksi puolison hoitopaikkaa varten. Sekamarjakakku Aleniuksen tapaan 20-25 hengen. Mitä varten aina puhutaan hengistä? Aleniuksen konditoria on Helsingin Merikadulla, mutta itse Alenius on luopunut ja antanut nuorempien jatkaa. Kävin jo Aleniuksen aikaan ja tapasin hänet monesti. Sitten kakkuleipomon tiskin taakse ilmestyi uusia kasvoja ja minulle kerrottiin miksi. Nyt en ole siellä pitkiin aikoihin käynyt. Aleniuksen kakut ovat hiukan erilaisia. Täyttävät vanhanaikaisen täytekakun kriteerit kermavaahtoineen ja koristeluineen. Ylenpalttiset krumeluurit eivät ole pääasiana. Ovat mehukkaita, kosteita, näyttäviä ja suussa sulavia. Ullanlinnan-Kaivopuiston kakkukauppa tunnetaan, pidetään yhtenä tämän kaupungin parhaimpana. Konditorialla on historia, mutta sen kertominen jääköön toiseen kertaan tai voi lukea netistä. Kun meillä kotona vielä vietettiin isonpuoleisia juhlia, oli usein mukana Aleniuksen kakkuklassikoita ja saivat ansaittua huomiota ja ihastusta.
Sateisen harmaata tänään. Unohtui illalla keittiön ikkuna auki. Oli vähän viileää käydessäni kahvin tiputteluun. Mutta muuten kaikki OK. Tänään on näiden kahden kirjaimen yhdistelmän syntymäpäivä. Onnea. Täyttää 175 vuotta ja on sen ajan ollut kaikkien huulilla huolimatta äidinkielestä. Helsingin Sanomat kertoo historian, lukekoon ken mielii. Minä luin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti