Uudet ovat kiharat päässä taas. Kampaajalta sauvailin eilen Hakaniemen halliin. Graavia siikaa ja lohta, katkarapuja remoulade-kastikkeessa, muutama savustettu silakka ja vielä viisi jättikatkarapua. Kotona keitin pari perunaa, avasin sampanjapullon ja nautin. Hallissa hivuttauduin vielä DeliDeliin, jossa ostin vanhanajan marenkeja, Palet-keksejä ja vohvelirullia jäätelön kanssa nautittavaksi. Leipätorilta lisäksi kanelisia pikkuleipiä. Helppoa ei ollut sauvojen kanssa kassia kantaa, mutta mitäkös sitä herkkujen eteen ei tekisi. Taksinkuljettaja kotiin tullessa kohteliaan avulias, mutta mennessä ulkomaalaistaustainen kuski ei. Kevään vahvat tuoksut pyyhkäisivät harmistukseni pois ja annoin auringon paistaa päälleni ja mieleeni. Tänään Aleniuksen kakkuleipomon kautta puolison luo. Viimeinen ponnistus ehkä vielä perjantaina ja sunnuntaina me kaksi olemme jälleen yhdessä kotona.
Naapuri saa uuden kylpyhuoneen. Porataan, porataan ja porataan, hakataan ja mitä kaikkea tämmöiseen remonttiin tarvitaankaan. Onneksi oli sunnuntaipäivän takia vallan seesteistä, kun meillä oli visiitissä pieni koira. Semmoinen melkein taskuun mahtuva, hyväkäytöksinen lempeyden perikuva. Suuret ruskeat silmät arvioivat minua ja ilmeisesti käyväksi havaitsivat, koska hyppäsi muittamutkitta syliini ja lipaisi leukaani kielellään henki vahvasti tuoksuen koiran ruualle. Onhan söpö koirulainen ja todellakin hyvätapainen. Vertailin mielessäni meidän rasavilleihin, suurempikokoisiin koiriin, jotka eivät viihtyneet paikoillaan hetkeäkään. Muistan sienestysten karkuretket ja sorsan munan varkauden. Jälkimmäinen olisi saanut olla tapahtumatta, emmekä kukkien keruumatkalla huomanneet. Pesä jäi yhtä munaa vajaaksi ja muna pullotti koirulaisen poskessa ja se yritti sitä meiltä piilotella.Mökkirannassa saimme varkauden selville ja koiralta munan pois.Eikä meistä ollut hautojiksi, jotta munalla oli ikävä loppu. Tämä pikkuinen eilispäivän vieraamme on enemmänkin sylissä pideltävä herttaisuus, joka ei linnunpesille tohtisi mennäkään.Sorsa päihittäisi mennen tullen tämmöisen minikoiran.
Makuuhuoneen toisen verhon helma on ommeltu, kun kummityttö ei hyväksy nuppineulaideaani, joka on ollut käytössä vuosikaudet. Sitten vieraani imuroivat, vaikka oli sunnuntai, juotiin kahvia ja veivät mennessään roskat.Onko tätä mukavampia vieraita olemassakaan? Emäntä katselee päälle, kun vieraat ahkeroivat. Kattasin sentään kahvipöydän.
Etelä-Afrikasta maailmanmatkaajilta kotiinpaluunsa jälkeen tuli vielä kortti. Kuvapuoli kertoo safarilla siitä tungoksesta, mikä eläin- ja luonnonpuistoissa on turistien etsiessä vimmatusti Big Fivea. Kortti ei ole valokuva, vaan taiteilija Rose Rigden´in (asuu puolisonsa kanssa Zimbabwessa) piirroshuumoria. Turisteja täynnä olevia autoja sulloutuneena lähietäisyydelle leijonapariskunnan syödessä tappamaansa seepraa. Leijonarouva kysyy mieheltään "Do you remember when we used to dine alone?"
Taas on Suvivirsi tapetilla. Saako laulaa vai eikö saa? Minusta äärimäisen hoopoa vatvomista. Sen kuin antaa raikua, ei se koulun kevätjuhlasta mitään uskontotuntia tee. Kiitos kansanedustaja Timo Soinille, joka eduskunnan työhuoneessaan päästeli Suvivirttä ja ilmaisi näin mielipiteensä sen laulamisen puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti