Kehaisin taannoin Sinisen zeppeliinin blogia ja kehotin lukemaan. Olen edelleen samaa mieltä ja tyrmistynyt. Kaverilla oli yhtenä päivänä lukijoita blogissaan 476 kpl! Minulla on muutama. Mutta en minä ole masentunut. Se taas johtuu siitä, että Sinisen zeppeliinin kirjoittaja osaa kirjoittaa ja minä taas en. Zepu on myös minua huomattavasti älykkäämpi. Sanavarasto noin triljoona kertaa suurempi kuin minulla ja sitten hän on vielä mies, millä asialla saattaa olla merkitys. Onhan meidän naisten eurokin pienempi kuin miesten euro. Ja mitä nyt olen maailmankirjallisuutta seurannut, niin miehet pitävät sitäkin alaa hallussaan. Ei, ei tarvitse hyppiä silmille, vaikka tätä mieltä olenkin. Minusta usein mieskampaajakin on taitavampi ja minä tiedän, koska aikoinani olen istunut melkein kaikkien Helsingin julkkismieskampaajien käsiteltävänä. No, nyt minulla on taitava naiskampaaja. Totta kai blogia (ja kirjoja) kirjoittavat hyvin naisetkin, en tokikaan kiellä. Voisin nimetä muutaman, mutta jätän tekemättä tässä kohdin. Tämä Sininen zeppeliini on oikea löytö kohdallani, enkä lakkaa ikinä kehumasta enkä lukemasta. Sekin juttu, kun Kauniainen meni vallan sekaisin, kun kaupunkiin on tulossa neljä maahanmuuttajaa! Luin lehdestä, mutta se Zeppeliinin kirjoitus oli parempi. Lenita Airisto ei nyt yhtään tykkäisi ajatuksistani miesten paremmuudesta mainitsemissani asioissa, mutta olen vakuuttunut, että hän ei blogiani lue.
Vein eilen roskat. Nuttua niskaan ja saappaat jalkaan, rollaattori pakattuna. Näillä eväillä lähdin. Sisälle tultuani paistoin pari köyhää ritaria. Tuntui se lounaan pinaattikeitto niin heppoiselta. Tänään tukevampaa. Aion panna uuniin juureksia muhimaan.
Olen päässyt James Bond-leffojen yli. Niitä nyt on kuvaruudun täydeltä, mutta en ole katsonut. Sitä paitsi ne on melkein kaikki aikoinaan nähty ja minusta jo hiukan aikansa eläneet. Saattavat jäädä ikiaikaisesti arkistoon jonkunlaisina kultti-elokuvina. Pekka Puupää-leffatkin ovat jossain tallessa. Miten tulivatkin Bondin yhteydessä mieleen? No, nuorempana hekumoitsin elokuvateattereiden penkeissä, kun Sean Connery suuteli naistaan kaikkien urotöittensä ja pelastushommiensa lomassa. Olihan ne suudelmia! Melkein vetivät vertoja paljon aikaisemmin nähdyille Clark Gablen suukoille. Mitä olisikaan Tuulen viemää ilman Gablen charmia? Kyllä me tytöt huokailtiin teatterin pimennossa ja nähtiin vanhat ja uudet Gable-elokuvat, eikä kotimatkalla muusta puhuttu. Nykyisin en enää tämmöisiä värinöitä saa kenestäkään, vaikka mielelläni näenkin kuvaruudussa sekä Robert Redfordin että Clint Eastwoodin. Näiden kahden herran lisäksi on sydämeni sykkinyt Peter Straussille ja hänen osasuoritukselleen joskus 1980-luvulla, kun TV näytti minisarjan F. Scott Fitzgeraldin novellista Tender in the Night. Ja kyllä Al Pacinokin osaa näytellä ja saa minulta pinnat. Niin, ja Richard Gere ja George Clooney ovat niin nättejä! Ai naisiako? Meryl Streep ja Julia Roberts esimerkiksi ja Marilyn Monroe, jonka näyttelijälahjoja on alettu arvostaa enemmän hänen kuolemansa jälkeen. Niin ja sitten lukijoitani ja minuakin ennen syntynyt Vivien Leigh pitää mainita. Hän sai ne Gablen suudelmat elokuvassa Gon with the Wind.
Tämä oli elokuvakatsausosuuteni tänään. Nyt menen pilppuamaan porkkanoita kumppaneineen, tulossa päivän juuresosuus. Heräsin tänään mahdottoman aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti