16. maaliskuuta 2014

PUULLE MAISTUVA KUURAKETTI

Ketturoin taas viime yönä kahteen asti ja sitten nappasin nukahtamispillerin. No, pilleri auttaa, mutta aamulla on hiukan tönkön oloista. Jos joku ei tiedä, mitä "ketturoida" tarkoittaa, niin se meinaa heittelehtimistä. kiereskelemistä ja vääntelehtimistä. Ja se on epämielyttävää, kun pitäisi säällisesti nukkua. Kuuntelin äänikirjaa koiran historiasta ja siinä väitettiin, ettei koira ole suoraan sudesta. Olin nukahtanut, ennen kuin sain tietää, miten sitten.

Lunta on tullut lisää. Eilisen jalanjäljet peittyneet uuteen valkoisuuteen. Lunta sataa nytkin. "Takatalvesta" kiellettiin opuhumasta.Normaalistihan vielä maaliskuussa yleensä on talven tuntua, vaikka saimmekin nauttia kummallisesta lämpöaallosta vallan helmikuusta lähtien. Niin että se lämmin kausi oli oikeastaan "etukevät", joka tuli ja meni. Intiaanikesä-nimityskin on meille joillekin hiukan epäselvä. Se ei suinkaan tarkoita mitään helleaikaa, vaan syksyisin kolean jakson jälkeen aurinkoa ja lämpöä. Wikipedia tietää lisää, jos jotakuta kiinnostaa.

Kadonneen malesialaiskoneen ympärillä on kaikenlaista spekulointia. Viimeisimpiin kuuluu se, että kone on löydetty, mutta ei kerrota. Salaperäisyys ja tietämättömyys tapahtuneesta lisää kaikenlaisten tarinoiden syntyä. Vielä ei ehkä ole ehdotettu, että ufo olisi siepannut. Jos konetta ei löydetä, sekin mahdollisuus tulee esille tiettyjen ihmisryhmien taholta. Onhan näistä sieppauksista puhuttu ja hurjia juttuja levitelty. Joku, tai oikein jotkut, omakohtaisesti kokeneet ja joutuneet kamalien tutkimusten kohteeksi ja sitten sädetetty takaisin maan pinnalle. Kun joitakin vuosia takaperin oli Amerikassa kuumimmillaan nämä sieppaamisjutut, painettiin tarroja, jotka kiinnitettiin autojen takalasiin: jos sinut siepataan, saanko autosi? Ja tietty että englanniksi.

Taas eilen oli 007  seikkailulla televisossa. Ajattelin jaksaa katsella, mutta tuttu juttu tämäkin Kuuraketti jostain 1970-luvulta, Bondina Roger Moore. Pääsin siihen kohtaan, kun pääsankari singahtaa lentokoneella Rio de Janeiroon ja sitten lähdin "ketturoimaan" vuoteeseeni. Kiinnostaako uutta sukupolvea enää tämmöiset seikkailut? Me hiukan vanhemmat saatamme katsella Bond-juttuja syvän nostalgian vallassa. Minussa eivät synnytä tämmöisiäkään tunteita ja suorastaan pitkästyn, enkä enää jaksa katsella yhtäkään Bond-leffaa loppuun asti. Nykypolvi ehkä kaipaa jo enemmän "äksöniä" ja mieluummin peltiukkoja tappohommissa, jättisuuria hyönteisiä valtaamassa maailmaa asein, joita ei ole vielä keksitty. Hiukan taakse jäänyttä elämää James Bondin tappava täytekynä tai hihansuusta lennähtävä luoti. Baarimikotkin kautta maailman ovat saaneet kuulla väsyksiin asti, että juoma pitää olla "ravistettu, ei sekoitettu". Aika aikaa kutakin, sanoisin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti