Nonnih, nyt aloitettava tositarkoituksella lihaksia vahvistava harjoitusohjelma. Selinmakuuta, istumista, vatsan sisään vetämistä, seisomista, kuminauhaa ja leveämpää nauhaa, kaikenlaista lihaksia elvyttävää ja lisäävää. Tein kaiken fysioterapeutin silmien edessä ikään kuin harjoituksena. Eikä mitään viisi kertaa vaan kaikkia 15 kertaa kolmen sarjana. En pääse helpolla. Näin kun jatkan kotona, syyskesällä olen valmis. Eikös nyt ole maaliskuu? Kohentuminen on pitkä iästä riippumatta, kun oli näin iso leikkaus. Sitten vielä oli sitä mieltä, että rollaattoria vain silloin, kun on kantamista, muuten kyynärsauvat ja jopa yksikin riittää. ja jos onnistuu ilman apuja, niin sen kuin. Suora ryhti, rinta ulos, katse eteenpäin ja mieli korkealla. Vannoi ja vakuutti, että minusta tulee vielä entinen. Siis siinä mielessä, että kuten ennen entinen. Ei mikään kalmo.
Laahustin näillä eväillä vahvasti etukenoisena rollaattoriin nojaten taksiin ja toivoin olevani tarpeeksi optimistinen ihminen, kuten olen iät ja ajat aina väittänyt. Ja onhan mielilausahduksenikin: kyllä tämä tästä. Kotona panin rollaattorin hiukan sivummalle ja otin toisen kyynärkepin jokapäiväiseen käyttöön. Kannoin sumeilematta lautasellisen lounasta ja vesilasin pöydälle, varalla kuitenkin yksi kyynärsauva. Eikä mikään kaatunut, pudonnut tai mennyt rikki. Fysioterapeutin tapaan vielä myöhemminkin ja taatusti katsoo, etten ole harjoituksissa ollut leväperäinen. Tuntui peräänantamattoman ammattimaiselta. Ja hyvä niin. Tarvitsenkin auktoriteettia.
Nyt pelottaa. Kuuntelin ja katselin herra Putinin pauhaamisen duuman ja ylähuoneen väelle. Iho hypähti kananlihalle ja kuulin jo sapelien ja muiden aseiden kalinaa Mustanmeren rannalta.Optimismini alkaa rakoilla. Sen verran annoin itselleni myöten ajatella muutakin, että aprikoitsin jälleen kerran malesialaiskoneen salaperäistä katoamista. Joku jo vitsaili, että esimerkkinä on pidetty Tinttiä ja kone on Kuussa. Minähän jo puhuin ufojen metkuista. No, asia ei ole vitsien arvoinen. Mutta missä kone on? Vettäkin maapallolla niin perusteellisen paljon, että etsiminen kestää.
Nousee verenpaine. Joku venäläisdiplomaatti haikailee Baltian maiden, Suomen ja vielä Alaskankin liittämistä Venäjään. Puola myös hänen listassaan. Me heikompihermoiset emme kestä tämmöistä pelottelua. Tässä on muutenkin ihan pää pyörällä yhtäkkisistä tapahtumista. Sitä paitsi tämänkaltaiset puheet voivat olla provosoivia. Joku/jotkut paukapäät saattavat saada ideoita. Yhdysvallat osti 1800- luvulla Alaskan venäläisiltä, jotka olivat sen löytäneet 1700-luvulla ja Venäjälle omineet. Alaskan hinta oli 7,2 miljoonaa dollaria. Ajattelen: myyty mikä myyty ja piste. Mitä diplomaatin havittelemiin muihin maihin tulee, ei kuuna kullan valkeana, ilmoisna ikänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti