Illalla laittelin lääkkeet dosettiin. Tein jotain muutakin puolison kotiin tulon hyväksi. Vuode on valmiina odottamassa, patja surisee jälleen tuttuun tapaan. Kellojen viisareita siirtelin ja nyt aamulla heräsin talviajassa. Aamusarastus ulkona ja kylmä yö takana. Viimeistä edellistä päivää maaliskuuta mennään.
Kova keskustelu käyty vanhempien elättämisestä lasten laskuun. Ei käy Suomessa, pohditaan. Minä en siitä kaikkinaisesta elättämisestä tiedä, mutta kun on näitä tyystin vanhempansa hylänneitä aikuisia hyvin toimeentulevia lapsia, niin heidän käytöstään ihmettelen. Omaishoitajana olen kuullut tarinan jos toisenkin, mitenkä äiti tai isä on jätetty yksin oman onnensa nojaan huonoihin olosuhteisiin vaille turvaa ja rakkautta. Taloudellinen tuki monelle lapselle saattaa olla vaikeaa toteuttaa, tämän ymmärrän. Ja jos auttaminen olisi lakisääteistä, tulisi siitä ehkä liian suuri ongelma. Mutta tahallista välinpitämättömyyttä vanhemmista en ymmärrä. Pitkä välimatkakaan ei saa silmissäni armoa. On puhelin ja posti, autot, junat ja lentokoneet, laivat kulkevat. Niiden käyttäminen pitäisi olla pakollista ja lakisääteistä. Vanhempia ei saa hylätä. Lämmin yhteydenpito voi joskus korvata kylmän rahallisen tuen. Postimerkki ei paljon maksa ja sen voi liimata muuhunkin kuin äitienpäiväkorttiin.
Taas havitellaan Suomen liittämistä naapuriin. Nyt asialla Putinin ex-avustaja. Aina näitä hiuksia nostattavia asioita. Noin satavuotinen autonomia Venäjän kanssa oli ja se meni. Sen kyllä myönnän, että meitä kohdeltiin sinä aikana silkkihansikkain, saimme päättää pitkälti omista asioistamme vaikkakin keisarin valvonnassa. Nyt olemme itsenäinen valtio ja sinä pysymme. Meillä pitää olla hyvät suhteet kaikkiin naapureihimme sekä itään että länteen. Ukraina-sotkun aikana ja takia alkoivat taas tämmöiset liittämisjutut levitä pitkin Eurooppaa. Onneksi media on ollut viime päivinä enemmän hissunkissun Ukraina-kuulumisten kanssa kuin myös malesialaiskoneen mystinen katoaminen on hiukan taka-alalla. Nyt puhuttaa jo päätetty lapsilisien leikkaaminen ja muu kiristyminen ihmisten talouksissa. Aletaan etsiä elämisessä halvempia vaihtoehtoja. Sisäfilee vaihtuu sika-nautajauhelihaan ja lasten vantut neulotaan kotona. Viina haetaan ahkerammin Tallinnasta ja jätetään kaukomatkailut väliin. Tai sitten ei.
Minun maailmaani kuuluu tänään puolison kotiin tulo ja kaikki mitä se tuo tullessaan. Muut asiat ovat kaukana. Eivät enää ole sairaalassa ihmetelleet ratkaisuani ottaa mies kotiin. Laitoksen pitkäaikaishoidokkia hänestä ei vielä tehdä. Niin kauan kuin minä kynnelle kykenen...
Tuo taloudellinen auttaminen voi olla joillekin todella vaikeaa, jos on esim. pieni tuloinen yksinhuoltaja voi olla vaikea avustaa vielä vanhempiaan, mutta siinä olen kanssasi samaa mieltä, että on kamalaa kuinka omat vanhemmat hylätään.
VastaaPoistaTosin omassa työssäni olen kyllä törmännyt tapauksiin, että ymmärrän niitä lapsiakin toisaalta. Jos lapsuus on ollut täynnä pelkoa, laiminlyöntiä ja ahdistusta niin voi olla todella vaikea antaa anteeksi vanhemmilleen ja hoitaa heitä myöhemmin. Itse olen onnellisessa asemassa, että minulla on hyvät suhteet molempiin vanhempiini ja he ovat edelleen naimisissa ja hyvässä kunnossa. Ja toivon, että kun he todella tarvitsevat apua pystyn sitä antamaan.
Oikein ihanaa alkavaa viikkoa sinulle ja Puolisollesi.
CurryKaneli.Kuten sanoin blogissa, taloudellinen tuki vanhemmille saattaa joissakin tapauksissa olla vaikeaa ellei mahdotonta,tämän ymmärrän hyvin. Eikä tämä lakisääteiseksi Suomessa voikaan tulla. Meillä ei jokaisessa huushollissa palkoilla pröystäillä, että vielä voisimme vanhempamme elättää.Ajatuksena kaunis.
VastaaPoistaJuu,ja sitten ymmärrän vanhempansa hylänneitä lapsia, joiden apu arjessa ei ole tervetullutta. Anteeksi ei minusta ikävän lapsuuden antaneille vanhemmille tarvitsekaan antaa.Ajattelenkin velvollisuuden tunnetta menee sitten syteen taikka saveen. Itselläni oli hiukan ongelmallinen äiti, mutta juuri velvollisuuden tunne nosti minussa päätään ja nyt voin elää puhtain omintunnoin. Hoidin äitiäni hautaan asti. Nyt on vähän sama asia puolison kanssa,vaikka hänen käyttäytymisensä johtuukin puhtaasti sairaudesta.Jostain on aina kaivettava ymmärrystä. Joskus vaikeaa,myönnän. Silloin itketään ja vaivutaan itsesääliin parantavaksi hetkeksi.
Auringonpaistetta Sinullekin viikkoosi.
Antoisaa yhteistä oloa kotona teille molemmille.
VastaaPoistaAuringonpaistetta Sinullekin viikkoosi!
Kiitoksia,Tiuku. Kevät on meille kaikille ja samoin paiste. Nauttikaamme.
VastaaPoista