Voi miten vaikeaa. Kirjoitetaanko "läjäpäin" yhteen vai erikseen? Luin eilen netistä, että on annettu lupa joillekin sanoille kirjoittaa vastedes erikseen, kun ennen on paiskattu yhteen. Kaivoin Kotuksen yhdyssanatestin koneelta ja osallistuin. No, päin männikköä meni. Sain kahdestatoista kahdeksan oikein. Vähän hävettää. Sitä luulee olevansa parempi kuin on. Löysin netistä myös Kotus-blogin, jossa taitamattomalle hyödyllisiä neuvoja suomenkielessä. Joskus viime vuonna lopetin Kielikello-lehden tilauksen ja se harmittaa. Meni samaan syssyyn Suomen Kuvalehden ja muutaman yhdistyksen jäsenyyden kanssa. Kielikellon voisi aloittaa uudestaan. Oppi kun ei koskaan ojaan kaada ja minulla on nyt vimmattu hinku viisastua.
Italian ystäväni soitti ja ihmetteli, minne olen kadonnut, kun ei ole mitään kuulunut moneen kuukauteen, vaikka hän on kirjoittanut. Syy selvisi. Mutta olin rehellinen ja sanoin, että olisin kyennyt hyvin itsekin soittamaan ja/tai kirjoittamaan, mutta kun siitä ei ole mitään tullut. Ehkä jonain päivänä heitän kirjeellä. Niin kauan kuin Itella vielä säällisesti toimii. Noin 500 henkilön irtisanomisen myötä arvellaan postin jakelun pätkivän.Muistan ajan, kun posti tuotiin säntillisesti kaksi kertaa päivässä, aamulla ja iltapäivällä. Sitten supistettiin kertaan ja vannottiin, että ennen yhtätoista luukku kolahtaa. Ei pitänyt paikkaansa. Nyt saattaa posti tulla myöhäänkin iltapäivällä. Ja mitenkäs sitten, kun jakajat hupenevat, ovat flunssassa tai lapsi sairastaa? Itella kyllä väittää kaiken hoituvan niin kuin ennenkin. Ja minä kun en usko.
Meille ei enää tule mainoksia. Sain tarpeekseni niiden rahtaamisesta roskikseen ja kun en edes lukenut. Ensin liimasin oveen postiluukun yläpuolelle siistin sivistyneen kokoisen lapun, jossa kiellettiin mainosten jakaminen. Ei tehonnut. Mainoksia tuli kuten ennen. Panin oikein ison lapun ja alleviivasin ei-sanan osoittaakseni olevani tosissani. Se tepsi. Yhtäkään mainoslehtistä ei ole tullut. Tosin siinä lakkasi tulemasta myös Meri-Helsinki ja joku muu ilmaislehti. No, en aina niitäkään lukenut.
Tänään on keikka puolison luo. Hedelmäsalaattia, pinsetit ja partavehkeet mukaan ja sitten pestään hampaatkin. Kummityttö sanoi, että eivät enää tee mitään, kun minä menen tekemään. No, eivät oikein innokkaasti ole tähänkään asti tehneet. Syynä saattaa olla puolison yhteistyöhaluttomuus. Minulle panee harvemmin kampoihin. Ja nämä hommat on hyvä palauttaa mieleen, kun kuitenkin joudun kotona niitä tekemään. Onhan tässä jo laiskoteltukin. Kommenttiystäväni Juttakin toivoo, että tekisin muutakin kuin rollailen roskikselle. No, se oli kotiin tultuani sairaalasta aikamoinen uroteko, kun jätehuoneen kynnyskin näytti vuoren korkuiselta ja matka muutamalta kilometriltä. Nyt menee jo melkein heittäen. Eikä tarvitse välillä levätä. On se vaan niin mukavaa tuo tokeneminen.
Nyt taidan mennä miettimään yhdyssanojen kirjoittamista. Vaikeampaa kuin luulisi. Toinenkin asia askarruttaa. Sen kuulee aika usein toimittajalta vaikkapa televisiossa. Jos haastatellaan yhtä henkilöä teititellen, niin eikö silloin kysytä esimerkiksi "oletteko tehnyt siitä selonteon?" eikä "oletteko tehneet..." Jälkimmäinen kuuluisi monikkoon eli useammalle henkilölle tehtynä kysymyksenä. Ehkä näiden vaikeitten kielen monimutkaisuuksien takia olemme siirtyneet yleiseen sinutteluun. Sekään ei sovi jokaiseen tilanteeseen. "Ooksä tehny selonteon?" Ja minä olen sitä mieltä, että sinuttelun myötä hävisi toisen ihmisen kunnioitus ja arvostaminen. Päästään liian lähelle olemaan joskus ikävällä tavalla tuttavallinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti