ASUISINPA MINÄKIN ASUNTOLAIVASSA

Arja Kivipelto kirjoittaa Helsingin Sanomissa Amsterdamin kanavaturismista. Kanavaristeily on tirkistelyä, sanoo hän. No, olen vähän samaa mieltä, sillä kiinnitin tähän jo huomiota muinoin kanavissa risteillessäni. Amsterdamilaiset eivät pidä verhoja ikkunoittensa edessä, ei asuntolaivoissa eikä taloissaan. Minäkin katsellut sumeilematta monen ihmisen kotiin hyvinkin läheltä, nähnyt kotiolojen puuhastelua, huonekaluja ja huoneita. Suomessa pruukataan vetää verhot intimiteetin suojaksi, vaikka ikkunan edessä olisi pelkkää autiutta. Kanavat ovat aikojen takaa, kertoo Kivipelto, jo 1600-luvulta, jolloin ensimmäiset vesireiät kaivettiin. Joskus talvisin ovat jäätyneet ja silloin amsterdamilaiset kirmaavat jäätä pitkin luistimilla. Nykyisin kai harvemmin saavat jääpeitteen.

Asuntolaivassa minäkin mielisin asua. Verhojen vetämisestä en tiedä. Jos vaikka kuinka olisin jo "hollantilaistunut", että en yksityisyyttä kaipaisikaan verhojen muodossa. Mutta kiva olisi laivassa asua. Toivonkin, että Helsinkiinkin saataisiin moinen alue vedeltä vallattua. Onhan tästä puhuttu ja paikkakin viisattu, Kaisaniemen lahti. Ehkä on jäänyt päättäjien pöydälle koko esitys lojumaan. Meilläpäin kun on niitä jahkaajia ja vastustajia joka asiassa. Maailmanpyöränkin tuleminen Katajanokalle tyssäsi. Nyt sanotaan, että ehkä ensi kesäksi. Vastustajia oli tällekin asialle, että mukamas rikkoo maiseman, tekee alueen levottomaksi, eikä missään tapauksessa sovi muutenkaan. Eikä koko pyörä alunalkaenkaan ole mikään ikuisuusjuttu, pariksi vuodeksi kaavailtiin. Pääsylipun hintakin on jo määrätty, olikohan se 15€? Sillä pääsee pyörimään. Jos Enson "Sokeripala" on rakennettu kauniin ja paikkaansa sopivan Norrménin talon tilalle, niin ei yksi maailmanpyörä sodi Uspenskin katedraalin ja Skattan vanhojen jugend-talojen miljöötä vastaan sen kummemmin.

Minulta katosi eilen kummallisesti näitä blogeja luen-tekstit. Yritin saada CurryKanelin luetteloon ja silloin hävisivät kaikki. Nyt odotan ohjeita ihmiseltä, joka tietää. Ei pitäisi tämmöisen maallikon alkaa näpräillä, kun ei mitään mistään tiedä. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Tykkään kyllä katajista. Niitä oli mökin aitan ympäristö täynnä. Samalla alalla kasvoi ahomansikoitakin. Niitä kerättiin heinään. Joskus vuosia sitten sai ainakin Hakaniemen torilta, maalaisrivistöstä, ostaa villejä ahomansikoita ja samoin vadelmia suoraan luonnosta. Tuskin enää. Mutta Tallinnassa olen venäläismuorilta ahomansikoita rasiallisen joskus ostanut. Hänellä oli marjanpoimijan kädet.