Tuijotan taas valkoista ruutua edessäni ja mietin, mitä kirjoitan, kirjoitanko mitään. Tämä viimeksi mainittu vaihtoehto olisi joskus paikallaan, vaan ei kuitenkaan tänään. Edessäni myös Kakkukeisarien pistaasipulla ja Kaisankodista kerran ostamani muki, jossa aamukahvia.
Vein joitakin vuosia sitten puolison lounaalle Espoon kartanohotelli Kaisankotiin. Emme olleet sitä ennen siellä käyneet, emmekä jälkeenkään päin, vaikka suunnitelmissa oli. Tiesin toki jotain Kaisankodista ja sen historiasta ja niin tietää moni muukin. Kerron silti. Presidentinrouva Kaisa Kallio (1878-1954) päätti 60-vuotis kansalaislahjallaan (375 000mk) tehdä jotain pysyvää, josta olisi hyötyä ja miksi ei huviakin. Lahjarahoillaan perusti työn ja elämän väsyttämille naisille lepokodin vuonna 1950 Kauniaisiin, jossa hoidettaisiin uupuneitten naisten sekä henkistä että fyysistä puolta. Tästä sai alkunsa Kaisankoti. Espoon Backbyn ratsutila, alunalkaen 1500-luvulta, tiluksineen tuli myyntiin 1957 ja Kaisa Kallion säätiö osti maat ja mannut päärakennuksen ollessa jo 1700-luvulta. Vuoden kuluttua ostosta avattiin uusi Kaisankoti Espoossa Backbyn kartanossa. Nykyisin se on avoinna kaikille, huoneita (50) voi vuokrata, käyskennellä raikkaassa ilmassa ja nauttia aterioita "seisovasta" pöydästä, kuten mekin silloisella lounaalla. Talossa ja myöhemmin pykätyissä piharakennuksissa on kokoustiloja, on hemmottelua porealtaissa sun muuta, mitä ehkä nykyisinkin työstä väsähtäneet, stressin uuvuttamat ihmiset virkistyäkseen tarvitsevat. Vanhat kartanon puiston puut olisivat voineet meillekin kertoa tarinaansa vuosisatojen takaa, mutta olivat vaiti vain alkukevään tuulen käydessä niitten oksistoissa.
Sinuhe taitaa jäädä kesken, en millään saa luetuksi loppuun maanantaihin mennessä tätä paksua opusta. Sinuhe on ikääntynyt entisestään, Sinuhen poika Thot, jonka olemassaolon Sinuhe kuuli myöhemmin, Meritin kanssa, kuoli äitinsä mukana kapakka Krokotiilinpyrstön tuhoisassa tulipalossa, uusi farao menehtynyt juotuaan kuolettavaa myrkkyä ja Egyptiä hallitsevat jälleen vanha jumalat. Tässä kohdin suunnilleen kirjassa olen luettuani yli 600 sivua.Vielä tänään ja huomennakin palaan Egyptinmaahan Sinuhen myötä ja sitten elämäni täyttää puolison hoivaaminen. Eikä hänessä ole tippaakaan kuninkaallista verta kuten Sinuhessa.
Herkkuun tein tilauksen. Tomittavat tiistaina. Maanantaiaamuna käyn itse Stockmannilla ja iltapäivällä mies tuodaan. Olen ilmoitellut jo meidän paluustamme takaisin ruotuun niihin kaupungin elimiin, joilta apua saamme. Fysioterapeutti on ensimmäisenä tulossa. Siitä sitten alkaa. Kaupungin väkeä lappaa kuin hollituvassa ikään ja lisää tuputtivat meille Laaksossa, josta kohteliaasti kieltäydyin luvaten kuitenkin harkita, jos tilanne niin vaatii. Ihmettelevät jälleen kerran, miten jaksan,osaan ja pystyn. No, ikäloppuhan (?) en nyt vielä ole ja ortopedikin kirjoitti saamaani paperiin "pirteä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti