Puoliso puhdistettu,lääkitty ja ruokittu.Aurinko paistaa puitten jo vahvasti kellastuneiden lehtien lomasta. Aamuviileys hiipii avonaisista tuletusikkunoista sisälle, tuoksu on syksyinen. Istuimme eilen pihalla. Puoliso pyörätuolissa ja minä golfbägin mukana tulleessa kokoontaitettavassa ja näppärässä tuolissa. Siinä on tarkoitus istahtaa ja katsella kun pelikaveri tunaroi kauan hiekkabunkkerissa tai etsiskelee palloa raffissa . Nyt tuoli on toisessa tarkoituksessa. Naapuri pysähtyi juttelemaan ja aiheena oli luiska. "Sä sait sen sitten". Kerroin auliisti koko hakemusprosessin, ettei luulla meidän saaneen sen lahjoituksena taloyhtiöltä. Taloyhtiöltä ei tullut muuta kuin lupa sen asentamiseen. Muusta huolehti kaupunki. Soitin myös päätöksen tehneelle kaupungin virkamiehelle ja kiitin. Vaikutti hämmästyneeltä. Ehkä ei ole yleisesti tapana kiitellä kuntaa. Kun on asiaa, moititaan.
Luin netistä rautatieaseman edessä olleesta "kotimaisesta vaihtoehdosta". Paikkaan, jossa romanialaiset pelimanit pitävät konserttia toivossa saada esityksestä muutama lantti, oli ilmaantunut mukineen suomalaiskaveri. Hänellä oli myös koira mukana, jota jotkut kerjäläisetkin pitivät rekvisiittana saadakseen riutuneen eläimen kautta enemmän tienistiä. Tähän eläinsuojelu puuttui. Ei lapsia eikä kaltoin kohdeltuja eläimiä kerjuuhommiin. Tällä suomalaisella "kerjääjällä" oli edessään lappu, jossa luki juuri "kotimainen vaihtoehto". Minua nauratti. Nauratti niitä romanialaisia musikanttejakin. Olivat poistuneet hyvässä järjestyksessä ilman välikohtausta haitareineen ja muine instrumentteineen paikalta.
Viime yö oli hankala. Puolisolla on nielemisvaikeuksia ja sitä myöten yskää, kun nestettä kertyy keuhkoihin.Ei suostunut puhalluspulloon puhaltamaan, joka auttaa. Istutin hänet pyörätuoliin ja kyöräsin makuuhuoneesta. Istuminen pitää yskimisen kurissa. Kello kävi kolmea. Noiduin miehen itsepäisyyttä ja tyrkytin taas puhalluspulloa. Ei toivottua tulosta. Siinähän kökötettiin, kunnes työnsin hänet takaisin vuoteeseen, jossa yskiminen vähitellen laantui. Nappasin nukahtamispillerin maaruuni. Aamu oli sitten hiukan sitkoinen ja vaikeaylösnousuinen. Mutta kun on pakko, niin on pakko. Minulla onkin vakioajatuksena nykyisin: ylös vain. Se pätee silloinkin, kun mieli tekee lyödä kaiken läskiksi. Itsehän tämän osan olen valinnut. Mitäs sitä marisemaan.
Huomenna pesijähoitajat. Mukana pitäisi olla verensokerin mittauksessa tarvittavia liuskoja, jotka tilasin jo ennen puolison sappikivileikkausta. Soitinkin jo ja varmistin, kun en aina 100% luota kaupungin työntekijöiden tekemisiin ja nytkin voi olla niin, että liuskoja ei tuoda. Minäkö pessimisti? Kyllä. Näissä asioissa. On koettu monenmoista vuosien aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti