TUUMAILUJEN SEKAMELSKAA

Istahdin eilen sohvannurkan sijasta nojatuoliin. Käsi osui istuintyynyn ja tuolin väliin. Sain käteeni viittomakielen oppaan. Suppean. Meillä oli kerran postinjakajana nuori mies, joka oli kuuro. Hän oli aina ystävällinen ja hymyilevä, antoi usein postin käteen portaassa. Yritin kerran kysyä häneltä, miten viitotaan "kiitos". Hän ravisti päätään ehkä ymmärtämättä kysymystäni. Sanasta on kuva löytämässäni pikkuoppaassa. Joitakin yleisessä käytössäkin olevia sanoja huomasin. "Nukkua" on meille kaikille tuttu. Pää kallelleen ja kämmenpuoli korvalle. Myös minää tarkoittava ele on puhuvilla käytössä. Etusormella osoitetaan omaa rintaa. Ja sinua takoittava viittoma tietysti, kun pannaan etusormi osoittamaan toista henkilöä.Televisiossa on jo nykyisin viitottua puhetta joidenkin ohjelmien yhteydessä, esimerkiksi eduskunnan istunnot. Tässä pienessä Kuurojen Liiton viittomakielen oppaassa, jonka ilmestymistä nojatuoliini en ymmärrä, on 50  ehkä tavallisinta viittomaa. Oppisinkohan?

Jokunen vuosi sitten kehuttiin vanhempien ihmisten satsaavan eläkerahojaan palveluihin eikä maalliseen mammonaan. Nyt on lehtitietojen mukaan toisin. Nyt eletään nuorten lailla ja pannaan rahat menemään ostoksiin sun muuhun.Sitten velkaannutaan. Pikavippejä ja muita helppoja lainoja ja ollaan liemessä. No, yli  varojen eläminen on meille ihmisille tuttuakin tutumpaa. Joillekin se koituu turmioksi ja nimi joutuu "mustaan kirjaan" ja siitä taas koituu vaikeuksia elämään. Itse kullekin voi näin käydä eikä aina oman tuhlaamisen ansiosta.Velkaa on ja on työtön. Milläs maksat? Jos on nuorempi henkilö, ei ole vielä säästöjäkään. Eläkerahatkaan eivät riitä aina laskujen maksamiseen, jos niitä on kertynyt yllättävän paljon. Muovirahan piinaa.

On toinenkin huolen aihe. Grönlanti sulaa nopeammin kuin räknättiin. Metri merenpinnan nousua jo 90 vuoden kuluttua. Niin, ja kuusi astetta meillä lämpimämpää. Siitä vaan silloiset ihmiset Suomessa riisiä viljelemään rukiin sijaan. Tämä maa kun kuulemma lämpiää muita enemmän. Ei tarvitse lähteä etelän maille aurinkoon. Palmujen lehvästöä löytyy Uudellamaallakin. Tämän ajan kukkakauppakukat kukkivat villisti teitten varsilla. Niin ja eläimistö sitten. Tulee eksotiikkaa metsiin ja vainioille. Jos ei nyt aivan "yksi pieni elefantti marssi näin aurinkoista tietä eteenpäin..." mutta jotain siihen suuntaan kuitenkin. Tulen asioita tutkimaan, kun pääsen kummitusikään.

Seuraavat itsenäisyyspäiväpippalot Tampereella ovatkin mielenkiintoiset. Pikkumekkoa vain kehiin, ei välttämätä suurta glamouria. Jalallakaan ei panna näissä kemuissa koreasti. Mitäs Mansessa tämmöisestä tykätään?  Juhlahuoneen puitteetko rajaavat? Vai onko tämä tyyli tullut jäädäkseen? Enteilikö tämmöistä arkisempaa muotia jo vuosia sitten Jörn Donner, joka saapasteli kotoaan Pohjoisrannasta presidentin linnaan tavallisessa puvussa ja läskipohjissa? Jos näin on, ei kannata enää vastustaa eliitin juhlimista mielenosoituksin.