Ehdin ehkä lukea loppuun puolisolle ääneen Arto Seppälän kirjan, joka kertoo Veikko Huovisesta, ennen kuin hänet kotiutetaan, joka tapahtunee tällä viikolla. Lääkäri ei aikonutkaan lähettää häntä Laaksoon, jota pahoin pelkäsin. Tänään rynnistin aamutuimissa Herkkuun ja sitten vielä kerran ennen kotiin tuloa. Haartmanissakin minua tentataan, jaksanko, onko valmiuksia, osaanko ja miksi ei ole enempää kotiapua? Näytänkö tosiaankin niin loppuun kuluneelta, raihmaiselta ja taitamattomalta, että harkitsevat kelpoisuuttani puolison hoidossa? Loppukaneettina on vielä "kun teillä on tuo rollaattorikin". Ehkä ajatuksena on potilaan paras, mutta kuitenkin herttinen sentään... Lääkäri kyllä julkitoi melkein suorastaan ihastuksensa "te olette erittäin pirteä".
Palaan taas hetkeksi Veikko Huoviseen ja hänen huumoriinsa. Nyt Veikko on jo aikuinen, valmis metsänhoitaja ja hänellä alkaa olla varmaa kirjailijaksi ryhtyminen. Havukka-ahon ajattelija työn alla. Vielä opiskellessaan hän oli 1949 kesän palovartijana Vuokatilla lähellä kotiaan. Palovartijan mökki oli tiettömän taipaleen päässä ja kun ei ollut tulipaloja, kävi aika nuorelle vartijalle pitkäksi. Turistitkaan eivät maisemia usein taivaltaneet ihailemaan. Niinpä Huovisen kynä piirsi eräänä päivänä majan vieraskirjaan: Schön ist du Vokatti.26.7.1949 Adolf Hitler Reichskanzler evp. Argentinae. Oivallus herätti huomiota, sillä vielä oli ihmisiä, jotka uskoivat Hitlerin yhä elävän. Joku kieltä taitava lukija oli korjannut ist-sanan bistiksi. Levitettiin sanaa Hitlerin vierailusta "Tulkaa katsomaan, Hitlerkin on täällä käynyt". Tulevaa Konsta Pylkkäsen luojaa nauratti. Havukka-ahon ajattelija ilmestyi 1952.
Lähtiessäni Haartmaniin, joku otti takaapäin minusta kiinni pihalla.Käännyin. Viidennen kerroksen O.V. jota en ole koko kesänä, perheen poikaa paitsi nähnyt. Nytkin oli meillä kummallakin tulenpalava kiire. Hänellä fillarinsa luo ja minulla taksiin. Sytyttämätön savuke roikkui filmien käsikirjoittajan suupielessä ja kasvoja valaisi iloinen hymy ystävällisten silmien tuikkiessa silmälasien takaa. Kiipesin taksiin ja kuljettaja alkoi kaartaa kohti Haartmania. Katajanokan kaijassa oli kaksi sotalaivaa. Harmaita ja vähän pelottavan näköisiä. Onneksi olivat rantautuneet ystävällismielisesti.
Nyt ajattelin mennä Emmerdaleen ja sen jälkeen soitan L:lle. Miellyttävä rupattelutuokio tiedossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti