TUHOTAANKO KAARTIN LASARETTI?

Kaivoin hyllystä Kaija Ollilan ja Kirsti Topparin Puhvelista Punatulkkuun-kirjan, kustantanut Helsingin Sanomat ja ryhdyin lukemaan Kaartin lasaretista. Näitä 1800- luvun arvokkaita puutaloja uhataan nyt purkaa pois kahden hotellin tieltä. Kiinteistöt omistaa  Senaatti-kiinteistöt ja rakennuttajaksi on kaavailtu  Lujatalo Oy. Myös Kaisa Kyläkoski paneutui asiaan ja joukko helsinkiläisiä, jotka henkeen ja vereen vastustavat moista ajatusta ja sen toimeenpanoa. Minä myös.

Puhvelista Punatulkkuun kertoo Kaartin lasaretin historian. Tässä joitakin otteita omin sanoin. Venäjän otettua vallan Suomessa oli meillä vain yksi sairaala Helsingissä, Töölön lasaretti.Viaporissa lisäksi kaksi sotilassairaalaa. Tarve kasvoi ja Hietalahden torin reunaan rakennettiin uusi sotilassairaala, joka paloi 1826. Sen tilalle tuli muutama vuosi myöhemmin uusi. Puhveli-Punatulkku kertoo talon olevan ehkä itsensä Engelin suunnittelema. Kortteli on nimeltään Kaartin lasaretti ja sitä aiotaan nyt hävittää.

Miksi ihmeessä Helsingissä näin ajatellaan? Päästetään talot, niin kuin Kaartin lasaretinkin kohdalla, huonoon kuntoon ja sitten hävitetään ajattelematta historiallista arvoa ja sitä, että korjattaisiin ja saneerattaisiin rakennukset vaikka uuteen käyttöön. Ehei, ei meillä. Näin on tuhottu niin monet arvorakennukset tästä kaupungista ja jälleen ollaan samoilla linjoilla.Kaupunkilaiset vastustavat hanketta, mutta kuunnellaanko heitä? Nuija lyödään pöytään ja puskutraktorit paikalle.

Joissakin muissa maissa pidetään vanhoista taloista kynsin ja hampain kiinni. Niitä huolletaan, niitä käytetään ja niistä ollaan ylpeitä. Ovat turistinähtävyytenä kertoen kaupungin menneisyydestä. Miltä Helsinki näyttäisikään, jos kaikki ne vanhat kauniit arvotalot, joita 1960-70- luvuilla huolettomasti ja vimmalla raivattiin betonisten ja lasisten rakennusten tieltä? Pantiin nuoret ehkä muualta tulleet arkkitehdit töihin ja annettiin heidän piirustuslaudoillaan temmeltää mielin määrin. Eivät tunteneet Helsingin historiaa, eivät ymmärtäneet tämän kaupungin menneisyydestä mitään. Mielikuvitus lensi, unelmat kävivät toteen ja kahden kauniin jugendtalon väliin pykättiin talohirvitys, joka nyt irvistelee paikoillaan kuin ruma torahammas.

Jos uusia hotelleja kaivataan, eikö niitä voisi rakennuttaa jonnekin muualle kuin juuri Kaartin lasaretin paikalle? Onhan tässä kaupungissa aivan tyhjääkin tilaa. Vaikka juuri Helsingin rannoilla, joihin kaupungin päättäjät ovat jo silmänsä iskeneet. Saariakin riittää muutaman kilometrin päässä ydinkeskustasta.

No, olen jälleen kerran pessimisti ja luulen saavani lukea lehdestä jonain päivänä, että 1800-luvun entistä puista Kaartin lasaretti-talokompleksia kokonaisuudessaan ei enää ole. Mutta meillä on pari hotellia lisää. Ehkä betonista ja lasista.