Minä kannatan! Yhtä innokkaasti kuin aikanaan Guggenheim-museon tulemista Helsinkiin (tulin järkiini) nyt Amos Anderson-museon laajentamista. Olisi kotiin päin ja suomalaisille ehkä tärkeämpi kuin Solomon R. Guggenheim-säätiön omistama modernin taiteen ja nykytaiteen museo. Meillähän on jo Kiasma. Amos Andersonin laajentuminen ei olisi museonjohtaja Kai Kartion mukaan edes Helsingin kaupungin rahoituksen kontolla, vaan kustannukset tulisivat Konstsamfundetilta, joka ylläpitää Amos Anderson-museota. Lyön siis rumpua omassa vaatimattomuudessani tämän enemmän kotimaisen museon puolesta. Ehkä me emme tarvitse kalliiksi tulevaa Guggenheim-museota Helsinkiin. Hyvään saumaan mielestäni tämä Amos Andersonin museon laajentamishanke tuli. Mietintämyssy vain päähän.
Tavallista lämpimämpää, hyrisee sääväki. Minä ainakin eilen palelin seistessäni Laakson sairaalan pihalla odottamassa kyytiä kotiin. Vaikka aurinko paistoi ja seisoin sen säteissä. Puolisoa oli istutettu ja kävellytetty. Mieleni oli siitä hyvä. Oli syönytkin huonetoveriensa kanssa päivähuoneessa ja hoitajan mukaan vielä lautasensa tyhjäksi. Silti hänelle maistui viemiseni, joita yritän salaa hoitajilta syöttää saadakseni puolison riutuneen olemuksen kohentumaan. H:ta eilen nauratti ja väitti sairaanhoitajien kammoksuvan ruokaa kanniskelevia omaisia. H on ex-sairaanhoitaja. Minun motiivini on järkevä, sillä puoliso on menetänyt ison osan painostaan, kasvot huimasti kaventuneet, posket kuopalla ja ranne kuin lapsella. Systemaattisesti yritän saada hänet lihoamaan entiseen kokoonsa, joka ei liiallinen silloinkaan ollut.
Luiska-asia piharappusiin on siinä jamassa, että tiedän rakennusfirman odottelevan taloyhtiön lupaa luiskan rakentamiseen. Taloyhtiön edustajan ja rakennusmestarin pitäisi tavata rakennuskohteessa ja päättää luiskan kaltevuusasteen, ettei se ole haitaksi kulkijoille. Kaltevuus päätettiin jo silloin, kun rakennusfirman edustaja kävi, mutta viimeinen sana on tietysti taloyhtiöllä. Odotellaan, mutta odottavan aika on pitkä. Olen hoputtanut ja toivon, että pääsisimme ennen talvea ulos, ettei tapahtuisi kuten seuraavassa.
Vedän verhot ikkunani eteen,
ulkona on liian harmaata:
harmaita taloja,harmaa taivas,
harmaassa hämyssä yksinäisiä lumihiutaleita...
(Spleen-runosta ensimmäinen säe, Olavi Paavolainen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti