Jaahas, ensi viikolla meitä ei enää hemmotella tällä kummallisen lämpimällä syysilmalla. Ainakin Lappiin on luvattu lunta ja räntää, eikä eteläinenkään osa maasta säästy kylmyydeltä. Niin että vielä eilen kaupungilla näkemäni sortsit voipi panna pesuun ja odottelemaan ensi kesää.
Blogini seuraajalukijakseni on etsiytynyt Tuulia, joka on ystävällisesti kommentoinutkin tekstejäni. Ilahdun aina suunnattomasti uudesta kirjoituksistani kiinnostuneesta henkilöstä. Melkein paras hetki päivässä, kun tämmöistä tapahtuu. Kiitoksia, Tuulia.
Seuraavaksi Sinuhe-nimiseen, melkein kaikille, tuttuun kirjaan. Siinä "iloittiin" naisten kanssa. Kirjailijahan on, tai siis oikeammin oli, mies. En ole enää mikään eilisen teeren tyttö, jotta ymmärsin heti, mitä "iloitseminen" sen aikaisessa Egyptissä tarkoittaa. Totta kai viettelemistä. Waltarin teksti tuli mieleeni, kun selailin vanhan muovitaskun sisältöä, johon olen vuosien kuluessa kerännyt Kieli-ikkunan leikkeitä, jotkut päivämäärällä merkittynä, toiset ilman, kuten tämäkin, josta nyt aion hetkisen tarinoida. Se liittyy niinikään tähän "iloitsemiseen". Kielitieteilijä Maija Länsimäki sanoo tekstissään Kalevalasta näin: Lemminkäinen oli saaressa ollessaan "nauranut pyhäiset piiat pyhäisissä vaattehissa". Olisi luullut Lemminkäisen vain olleen hilpeällä tuulella piikojen kanssa (näin minä äkkisältään ajattelin ja olin eilisen teeren tyttö). Mutta ei. Kalevalassa "nauraminen" tarkoittaa samaa kuin Waltarilla ja tämä merkitys sanalle on kotoisin rajan takaa Karjalasta. Karjalan kielellä nauraminen on nagroa ja se todellakin tarkoittaa viettelemistä ja kaikkea siihen liittyvää. Hyvässä ja pahassa. Waltari lienee lukenut hyvin Kalevalansa.
Pysytelläkseni edelleen sanojen maailmassa selasin muovitaskusta Riitta Erosen kirjoituksen pienestä kirjaimesta e, joka nykyisin on monen sanan edessä jokapäiväisesti esimerkiksi e-resepti, e-lasku ja e-mail. Eronen on sitä mieltä (joskus ehkä 1990-luvulla), että Suomessa voitaisiin luopua eestä ja käyttää tilalla ässää, koska kysymyksessän on kuitenkin sähköinen toiminto. No, tänä päivänä ässä on jo enemmän käytössä, paitsi apteekissa ja laskujen yhteydessä. E-mailistakin on tullut luontevasti s-posti. Mutta se ei sovi kaikkeen, jatkaa Eronen. Pieni kirjain s viittaa todellakin sähköön ja sähköiseen. E taas liittyy koko uuteen tekniikkaan, tietoyhteiskuntaan kaikkineen. Mene ja tiedä "helpottaako easiointi", tätä kysyy kirjoituksessaan Riitta Eronen. Minä ainakin yhä olen aloittelija tämän pienen een kanssa. Apteekissa pärjään jotenkuten, eilenkin.Vaikka osin menikin puihin.
Tuli nimittäin iso ikävä entisaikoja, kun apteekin tietokone tyssäsi. Oli edellisenäkin päivänä tehnyt saman tempun ja silloinen asiakas ei saanut rohtojaan. Hirmustuin jo pelkästä ajatuksesta, koska en pääse - en sitten millään - milloin tahansa apteekkiin. Odoteltiin ja minä loihen lausumaan, että haluan ehdottomasti kynän ja paperin takaisin jokapäiväiseen ihmisen elämään. Farmaseutti katseli säälivästi ja ilmoitti tätimäisellä äänellä sen olevan tyystin mahdotonta. Nyt mennään näillä eväillä, onnistuu tai ei. No, se onnistui jonkun ajan kuluttua, mutta silti tahdon kynän ja paperin takaisin apteekissa,pankissa,lääkärissä sekä vielä niitä käyttää osaavat ihmiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti