Jännitin eilen puolison kotiin tuloa. Oli vihainen kuljettaja, ulkomaalaistaustainen, tuomassa. Ei ollut mukamas saanut Laaksosta osoitetta. Soitti. Sitten haukkui meidän hissin. Eikä avittanut puolisoa vuoteeseen auton pyörätuolista ja siinä meinasi käydä hullusti. Mitä varten nämä ulkomaalaiset tänne tulevat, kun eivät tunnu viihtyvän työssään? No, häiskä lähti maksettuani Kela-kuljetuksen omavastuun. Riisuin puolison ja peittelin vuoteeseen. Nukahti tyytyväisenä, kunnes tuli syömisten, lääkitysten ja vaippojen vaihtamisten aika. Illalla saatuani viimeisetkin puuhat suoritettua, olin oudokseltaan aika uupunut. Mutta onnellinen sittenkin.
Tänään tuo Herkku tilaamani ruuat. Huomenna fysioterapeutin vuoro ja torstaina tuuraajan tultua käyn kaupungilla. Tämä viikko alkaakin olla sitten pulkassa, ensi viikko on jo tulevaisuutta.
Sataa pirskahteli, kun vein aamulla roskat. Roskis piripintaan täynnä, potkiskelin suurimpia pois jaloista saadakseni rollaattorin peremmälle. Se on aika hyvä apulainen roskapusseja kuljettaessani. Poisheitettävää kun nyt meille taas alkaa tulla päivittäin moneenkin kertaan. Paras viedä hetimiten, ettei kovasti hajahda. Tulee rikkonaiselle nikamallekin liikettä, jonka ortopedi vakuutti olevan pelkästään hyväksi ja tarpeellista. Hämmästytin itseni eräänä päivänä, kun huomaamattani oli pannut jalan toisen päälle istuessani. Tätä temppua en ole onnistunut kuukausiin tekemään. Vähän otti nivusiin kipeää, mutta päätin kärsiä silkasta onnistumisen ilosta. Jalan pois saaminen toisen päältä oli jo vaikeampi konsti ja siinä piti käyttää käsiä apuna. Koetan jonain päivänä uudestaan.
Sinuhen panin hyllyyn Mikael Karvajalan ( en ole lukenut) viereen ja näkyi siinä pullistelevan Monte Criston kreivikin lähettyvillä. Meillä kun on enimmäkseen tätä menneitten aikojen kirjallisuutta, jopa klassikoiksi luettavia. Joku on joskus sanonut ihmisen olevan sellaisen, mitä kirjahyllyssä on ja mitä luet. Mene ja tiedä tätä. Celiasta olen pyrkinyt äänikirjoina tilaamaan uudempaakin puolisolle. Tänään ei tahtonut kuunnella, vaikka kuulokin pantiin Laaksossa paremmaksi poistamalla vaikku korvista. Pyysin tätä toimenpidettä jo Kivelässä aiemmin, mutta jättivät tekemättä. Nyt onnistui, kun kolme kertaa asiasta puhuin. Oli ollut kuulemma iso operaatio, kun puoliso pani hanttiin sen kuin kerkesi. Tarvittiin väkeä paljon ja onneksi eivät periksi antaneet. Kiittelin. Ennen kiikutin puolison aina Mehiläiseen vaikun poistoon, mutta enäähän se ei käy. Moni asia muuttunut ja yhä muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti