Yöllä lueskelin ulkosuomalaisten blogeja. Tarinaa etelästä pohjoiseen, kaukaisilta mailta, ikuisesta kesästä ja tundran tuntumasta. Meitä on monessa paikassa. Juurikaan kukaan ei blogissa ainakaan kerro ikävöivänsä kotimaataan, mutta saattaa sydänalassa olla pienoinen kaipuu kuitenkin. Käyvät silloin tällöin, tuovat perheensäkin, täällä on mummit ja ukit monella, muut sukulaiset tallella. Hyvä kun eivät unohda maata, jossa syntyivät. Seuraava polvi ja sitä seuraava jo saattaa jättää täällä käymiset. Eivät koe omakseen, ei syytä tulla. Suomalaisuus on kuitenkin veressä vaikka vuosien saatossa haalistuen. Joku joskus kertoo isoisoisoisoisoäidin tai -isän olleen suomalaisen. Tulleen pohjoisesta maasta, sieltä, missä aurinko ei laske kesäisin ja missä on paljon järviä. Ehkä ajattelee, mennäänkö joskus käymään? Sen maan nimi on Suomi.
Blogeissa siteerataan usein Tommy Tabermannia.Häntä, jota sanotaan rakkauden saarnamieheksi.Emme saaneet häntä pitää, vaan sairaus miehen vei. Hänen ajatuksensa jäivät.
"Minä uskon / aamujen valoon /ihmisen syliin / ja rakkauden hitauteen / minä uskon rakkauteen / joka kulkee etanan lailla / ei yhden sydämen poikki / yhdessä elämässä loiki ... "
"...minä uskon rakkauden hitauteen. Minä uskon."
Koivupuut ovat alkaneet kellastua. Tämän huomasin eilen katsellessani puolison huoneesta ulos. Lehtiä putoili maahan piruettia tanssien. Panin Sinuhen syrjään ja näin syksyn. Kuuntelin puolison hengitystä avoimesta suusta. Silitin kättä, joka lepäsi peiton päällä. Jossakin kaukana olivat ne vuodet, jolloin olimme terveitä ja uskoimme huomiseen. Nyt on se "huomenna", enkä siihen enää yhtä raudanlujasti usko. Miten pärjään huomenna ja sen jälkeen? Usko itseesi, ihminen. Usko rakkauteen, joka meillä yhä on.
Lohdutusta
VastaaPoistaKaiken kauniin eilisestä haluan
kuljettaa mukanani tähän päivään.
Että jaksaisin elää jokaisen hetken
niin vahvasti kuin vain voin.
Vaikka tulevaisuus on arvoitus, on
jokainen vahvasti eletty hetki myös
uutta mukaan otettavaa huomiseen.
Voimia teille molemmille!
Jutta, nyt tulivat kyyneleet silmiin. Kiitos.
VastaaPoistaNyt en osaa muuta kuin kertoa, että toivon kaiken onnistuvan teillä kotona. Jutan runo on kaunis ja lohduttava.
VastaaPoistaSyksyn lehdet ovat täälläkin keltaisena mattona vihreällä nurmikolla. Aivan kuin syksy ja kesä vielä kisailesivat keskenään.
Voimia ja hyviä hetkiä teille molemmille.
Kiitos,Tiuku,myötäelämisestä.Tänään,maanantaina,tuntuu taas paremmalta.Puolisokin eilen pirteämpi,selkeämpi ja mukanaolevampi. Uskon taas huomiseen.Ja tänään hän tulee kotiin!
VastaaPoista