Kello on kuusi. Heräsin suhtpirteänä, enkä vielä ole kahvia pannut tippumaan. Kunhan kerkiän. Stockmannille aion ja puoliso kirjataan ulos Laaksosta ja tuodaan kotiin sairaalan lounaan jälkeen. Kiittelin eilen henkilökuntaa ja toivotin voimia ja hyvää jatkoa naapurivuoteen potilaan rouvalle. Viimeisen kerran tällä erää avasin osaston oven koodilla, painoin hissin luokseni, tilasin taksin ja sitten ajattelin: nyt se on ohi. Kotona panin ranskalaiset uuniin, lämmitin mikrossa muun ruuan, avasin pikkolokuohuviinipullon, söin ja join. Oikeastaan olo oli hyvä. Sinuhe jäi kesken. Tuskin ainakaan piakkoin sen avaan. Siirryn muihin maisemiin, lähemmäksi nykyaikaa, tätä syksyä ja omaishoitajuutta.
Soitin E:lle Oulunsaloon ja kerroin kuulumiset. Hän oli ollut kesänaapurinsa kanssa sienessä, saanut hienon saaliin. Mutta kotona peratessaan huomasi suurimman osan sienistä olleen sisältä matojen ruokana. Kuuma, lämmin kesäkö aiheuttanut tämmöisen matohyökkäyksen sienten kimppuun? No, saattoi asialla olla etanoitakin. Tulos ei ollut hyvä, mutta metsässä oli raikas syksyinen tuoksu, oli hyvä hengittää. Sienestyskumppanukset olivat vielä menneet mantereen puolella munkkikahville Hailuodon lauttalaiturin lähellä olevaan kahvilaan.
Siitä on vuosia, kun Hailuodossa olen käynyt. Muistan semmoisenkin retken, kun E:n puoliso vielä eli ja me menimme yllätysvisiittiin T:n tuttavataiteilijan kotiin saaressa. Vanha tönö, oviaukot sisällä niin matalat, että kumartua piti, ainakin pitemmän ihmisen. Minä solahdin aivan suorana.Taiteilijan töitä oli seinillä, telineessä keskeneräinen, näyttely tulossa. Ihastuin joihinkin maalauksiin, moneenkin. Hän vietti kesät, ja myöhemmin ympärivuotisesti asuen, Hailuodossa. Osti Hailuoto-laivan kahvinkeittäjä Maijan matalan mökin, laajensi sen ateljeekodikseen. Hailuoto antoi inspiraation maalaamiseen, aiheet ympäriltä luonnosta ja merestä kuvaten Pohjois-Pohjanmaan näkymiä, synnyinmaisemiaan. Nyt tätä taiteilijaa ei enää ole. Kuoli muutama vuosi sitten. Hänen töitään on useitten gallerioitten seinillä, ison osan hän jo eläessään luovutti Kokkolan kaupungille. Taiteilija oli Teuvo-Pentti Pakkala.
Kello käy jo seitsemää. Menenpä tiputtelemaan itselleni makoisat aamukahvit. Luotan taas huomiseen, itseenikin. Elämäähän tämä vain on, ei sen kummempaa.
Hienoa, että puolisosi on taas kotona ja pääsette palaamaan arkeen. Toivottavasti saatte sen rampin pian sinne rappuihin, että pääsette ulkoilemaan. Toivotaan myös, ettei nämä sateet kestä kauaan vaan olisi taas pian aurinkoista syyssäätä. Sinuhe varmaan jaksaa odottaa.
VastaaPoistaCurryKaneli,hei. Ensimmäinen yö takana kotona ja hyvin meni. Aamutoimetkin suoritettu ja hyvin nekin sujuivat. Luiskasta ei ole mitään kuulunut.
VastaaPoistaMahdottoman kauniita kuvia Sinulla blogissasi.Itse en ole milloinkaan melonut,mutta äidilläni oli kanootti ja hän nautti merestä Helsingin edustalla. Hieno harrastus! Toivon,että saat vielä kauan tästä syksystä nauttia, poutasäästä ja auringosta.
Kiitos Stadin Friidu! Harmi, että kuski ei ollut oikein asiakasystävällinen. Alkaisiko lääkkeet auttamaan rikkoon, kun jalkakin nousee niin kepeästi.
Poista