FOBBA

Jos joku sanoo minulle "fobba", en olisi tiennyt sanan  merkitystä. Kukaan ei ole tämöistä sanaa minulle sanonut ja sen luin ensimmäisen kerran Helsinki-infosta  4/2013 Tiina Kotkan tekstistä, jossa kesällä Stadin kundin tittelin saanut  Heikki Paunonen sanoo olevansa innokas Stadin murteen puolustaja.Hän kyselee pojanpojiltaan uusia slangin sanoja ja "fobba" (=poliisi) on niistä yksi. Ammattinimike juontuu Helsingin nettipoliisi ylikonstaapeli Marko Forssin lempinimestä ja on ajautunut merkitsemään koko poliisien ammattikuntaa. Minun slangiaikanani poliisi oli jepari,koukku,kyttä,skoude ja pollari.

Slangi muuttuu kaiken aikaa kuten kaikki kielet. Eri Stadin kaupunginosissa puhutaan erilailla ja vielä nuorisoryhmillä on omat kielet. Minun isäni puhui vanhaa slangia, minä omaani, uudempaa. Tytöt käyttivät kuitenkin slangia minun nuoruudessani vähemmän kuin pojat, vaikka yhä ymmärrän aikani slangia vaivattomasti.

Heikki Paunosta surettaa "englannin vauhtisokea käyttö". Joskus sanan merkitys suomeksi ei ilmene lauseessa ja asia jää monelle käsittämättömäksi. Paunonen sanoo esimerkin spin doctor, jota eivät kaikki hetikään ymmärrä, ellei se ilmene lauserakenteesta. No, nyt ei ollut lausetta Paunosella, että minun piti kaivaa netistä tämä spin doctor.. Selvisi sen olevan  julkisuuden manipuloija ja poliittinen juonittelija. Nyt tiedän minäkin.

Valmisruokatiskeilläkin ainakin Helsingissä ruokien nimet ovat ulkomaisia, samoin leivonnaisten ja jälkiruokien. Se on aikamoista vieraitten kielten viidakkoa ja tuottaa monelle esimerkiksi ranskaa taitamattomalle vaikeuksia lausua oikein haluamansa tuotteen nimen. No, sormella voi osoittaa, jos ollaan lasivitriinin äärellä. Puhekielessä myös käytetään varsinkin englannin sanoja, joka myös minua hatuttaa tai nyppii,ottaa aivoon ja potuttaa. Tavataanko about tunnin päästä Stockan kellon alla? Sitten sanahirviö kaa saa minut takajaloilleni, vaikka sillä taas ei ole ulkomaisten kielten kanssa mitään tekemistä. Suukin on rumassa asennossa, kun ihminen työntää ulos tämän sanan. Kummityttöni puoltaa näitä "lyhennyksiä". Siihen kuuluu myös sana kiitti. Hänen mukaansa ihmisillä on nykyisin niin kiire,että ei ehditä sanoa kiitos, vaikka kirjainten lukumäärässä ei ole eroa. Kiitti on kuulemma helpompi vokaaliin päättyvänä lausua kuin kirjakielinen sana.Olen joskus kysynytkin  kassaneidiltä, joka sanoo "kiitti", että "kuka kiitti?". Seuraa hölmistynyt ilme. Nämä ovat sanoja muiden lisäksi, joita käytetään ensin puhekielessä ja sitten ajan kuluessa ilmestyvät silloin olemassa olevaan Nykysuomen sanakirjaan hyväksyttäviksi kirjakielen sanoiksi. Näin se muuttuu.