Huomenna tuuraajapäivä, mutta alkaa vasta illan suussa.Ikinä en ole siihen aikaan ollut ostoksilla tai ainakaan moniin vuosiin.On vielä Helatorstaita edeltävä päivä, että kaikki muutkin ruuan hankkijat liikkeellä. No, sekaan vaan. Pesijänkin pitäisi aamupäivällä huomenissa tulla. Tänään vielä rauhallista.
Tein äänikirjatilauksen Celiaan ja nyt oli tarjolla Panu Rajalan uusin. Totta kai sen aion kuunnella. Että minäkin tiedän, onko perää kaikissa niissä moitteissa, mitä kansa on kirjailijaparan päälle suoltanut. Nyt on jo hiljaisempaa sillä rintamalla.Annetaan työrauha uuden kirjan teolle. Kuulun niiden joukkoon, joka Rajalasta ja hänen teksteistään tykkää. Rajala taas tykkää naisista ja alunalkaen tästä tykkäämisestä professorin riepotus on alkanut. Täytyy sanoa, että on hyvä asia, ettei ole millään lailla julkkisihminen, jota vastaan voidaan hyökätä. Ehkä sitä kovettuu ja kovettaa itsensä lopulta ja lakkaa kuulemasta negatiivisia kommentteja.Kun on itsensä pannut framille, niin leikki on kestettävä.
Ystäväni C on liikuttavasti Elizabeth Taylorin, Anne Pohtamon ja Armi Kuuselan ihailija. On kerännyt ja yhä kerää näistä kuvia, jos suinkin niitä jostain vielä saa ja löytää. Ovat osin jo menneen talven lumia, mitä jokapäiväiseen julkisuuteen tulee. Eilen justiinsa näistä henkilöistä henkevästi keskustelimme ja minä olin se huonommin tietävä. Toki olen koululaisena kerännyt minäkin Taylorin kuvia vihkoon, jossa oli muitakin sen aikaisia staroja.Mutta homma jäänyt jonnekin vuosikymmenten taakse. Kuusela oli tietysti aikoinaan kovastikin tapetilla ja hurmasi suomalaiset ja erään filippiiniläisenkin.En seissyt kadunvarressa vilkuttamassa, kun Kuuselaa näytettiin missivoittonsa jälkeen avoautossa ympäri Helsinkiä ja Muhos oli piirretty maailman kartalle.Pohtamo taas niin uutta tuotantoa, että tuskin olen hänen misseydestään mitään lukenut, enkä siis sano asiasta juuta enkä jaata. Näistä kolmesta naisesta tiedän Taylorin parhaiten.Hänen elokuviaan on aika useinkin tv:n kanavilla ja näin minä Lassie-leffankin aivan hiljattain, jossa pieni Elizabeth näytteli. Taisi olla niitä aikoja, josta hänen karriäärinsä sai alkunsa.Näin meidän kesken, minun ihailuni kohdistui elokuvassa enemmänkin Lassien puoleen. Illuusio on kyllä särkynyt vuosien aikana, kun luin jostain, että Lassieita oli useampia elokuvan teossa. Kun yksi ei totellut/jaksanut, pyydettiin toinen Lassie tilalle. Tämmöistä bluffia. "Mit´ oomme me? Vain tuhkaa tomua?"
Joskus kysytään, kenet tahtoisit tavata elävistä tai kuolleista? Edesmenneistä Mark Twainin, Eino Leinon ja Rembrandtin. Nykyisistä ja elävistä Outi Nyytäjän, Jussi Pajusen ja Reijo Hukkasen. Juuri näin äkkisältään. Kerron joskus toisen kerran, miksi juuri nämä henkilöt. Nyt on ruvettava käyttämään hyväksi ruumiistani pois pakenevaa ishiasta ja yritettävä imuroida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti