Jälleen kerran oltiin etukäteen sitä mieltä, että Suomella pyyhkii Euroviisuissa hyvin. Ei pyyhkinyt. Osaanottajia 26 ja Suomi 24. En jaksanut katsoa kuin Suomen lauluun asti, joka päättyi kahden naisen suudelmaan. Eikös tämä ole tuttu juttu suurissa gaalajuhlissa? En hämmästynyt. Tanska kisan voitti ja ilmeisen ansaitusti kävi asiaa juhlimaan.
Olen kerännyt ilmaissanomalehtiä vuosien ajan. Syy yksinkertaisesti se, että kun parvekkeelle tulee vettä, imevät lehdet enimmät kokolattiamaton alla. Sitten ne vaihdetaan. Mutta ei enää, sillä olen repinyt matot irti ja niin joutivat lehdetkin roskikseen. Sen työn tein eilen. Jumalattomasti lehtiä. Löysin joukosta kaksi vanhanmallista Helsingin Sanomaakin kahdeksan vuoden takaa. Selasin ja tuntui tutulta, kun sormet mustuivat painomusteesta. Eivät edes vuodet ole lehtiä miksikään muuttaneet. Eikä suuremmin maailmaakaan.
Eilen soitin entiselle naapurille, Hassen vaimolle. Hasse on muuttanut tästä elämästä pois ja jotenkin muutaman soiton ja osanottokukkien jälkeen yhteydenpito vaimoon lopahti. Kului aikaa. Nyt otin yhteyttä, kun teki mieli kuulla kuulumiset. Kaikenlaista kuului ja etupäässä pelkkää hyvää. Päätettiin ihan tavata ja tämähän tarkoittaa, että luultavasti saan S:n vieraakseni Skattalle. Tätä jäin odottelemaan, kun olimme pitkähkön tovin jutelleet ja Helluntaita toivotelleet.
Join tänä aamuna ensimmäisen kerran tänä vuonna aamukahvini parvekkeella. Hiljaista ja lämmintä. Ei kuulunut edes lokkien kirkumista. Lemmenleikeissäkö? Pesäpuuhissa? Koivut jo topakasti vihreinä.Pihalla eilen sinne jääneitä lasten leikkiautoja parkissa. Oli hyvä olla.
Armas aika
joutuu,
suven taika.
Alta kirren
päästää
kiuru virren.
Kotiin ehtii
pääsky.
Koivut lehtii...
(Einari Vuorela (1889-1972) ote runosta Kesän tulo)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti