Tänään herätti sateen ropina. Semmoinen kesäinen ääni räystäällä.Pidän sateesta. Lapsena tuli sateessa ilkosillaan kirmailtuakin mamman ja papan mökillä Helsingin lähistöllä, nykyisin Vantaaseen kuuluvalla alueella. Sade oli lämmintä ja pehmeää. Hyvä siinä oli juosta. Serkut juoksivat mukana. Kaikki olimme ilman vaatteita. Sitten meidät kuivattiin ja puettiin. Nykyisin en enää juoksentele sateessa alastomana. Paitsi joskus vaatteet päällä, kun on pakko ja pään päällä sateensuoja.
Olen ainakin kerran kastunut perusteellisesti. Tämä tapahtui Marbellassa. Olin lähtenyt ostoksille varustautumatta sateen varalle, vaikka minulle kerrottiin sateen tulevan. Taivas oli sininen, pilvetön ja aurinko paistoi täydeltä terältään. Pasteerailin ostoskadulla, puikahdin kauppoihin ja nautin lämmöstä ja paisteesta. Yhtäkkiä taivas repesi ja varoittamatta alkoi sataa kaatamalla. Paksu vesiseinä esti näkyvyyden. Katu täyttyi vedestä juosten jokena alamäkeä. Semmoista veden tuloa olin harvoin nähnyt, jos koskaan aikaisemmin. Heti en ehtinyt suojaan. Olin litimärkä päästä varpaisiin. Pääsisinkö edes siinä kunnossa taksiin? Kaikki muutkin tahtoivat taksin. Lopulta onnisti ja kuljettaja otti märän matkustajan kyytiin. Puoliso oli nauttinut sateesta katoksen alla hotellissa huoneistomme parvekkeella muutaman suojaa etsineen kyyhkysen kanssa. Olisi pitänyt uskoa José Moreno Navarroa, direccion, joka sateesta varoitti. Tiesi kelloajankin. Yhden ja kahden välillä.
Mökkkiaikoinakin pääsin silloin tällöin nauttimaan kunnon sateista. Jo ropina, kuten tänäkin aamuna, antoi suuren nautinnon. Istuimme usein avokuistilla kahdessa Billnäsin puisessa konttorituolissa sadetta katsellen ja kuunnellen. Pihapiirin viereisellä niityllä hevonen oli etsinyt suojaa puun alta. Molemmat koiramme makasivat kuistin lattialla nukahtaneena sateen rauhoittavaan ääneen. Tuuli oli hiukan yltynyt ja järvi loiski laituria päin. Alkoi sataa kaatamalla. Koirat siirtyivät sisälle ja käpertyivät takan eteen. Hevonen seisoi liikkumatta puun alla ja sen kupeita pitkin valui vesi. Portaan vieressä ruohosipulimätäs oli taipunut melkein maahan asti. Juhannusruusun kukinnot pirtin ikkunan alla nuokkuivat veden painosta. Terälehtiä varisi maahan.
Jyrähti. Jyrähti kunnolla, kallio mökin alla tärähti, salamat leiskuivat. Taivas oli tumma ja pelottava. Ukkonen jyräsi taivaan laella väellä ja voimalla. Ajalehti sitten pois jättäen jälkeensä hiljaisuuden. Maa imi ahnaasti veden.Ruoho suoristautui. Pikkulintuja ilmaantui pihan puihin.Kärpänen tapaili surinaa. Aurinko alkoi paistaa. Jossain kauempana kuului vielä jyrähdys kuin hyvästiksi. Me lähdimme järvelle. Söisiköhän kala?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti