13. toukokuuta 2013

ÄÄNI SKATTALTA

Hellelukemia luvattu tälle viikolle. Katselen jo tuulettimia, pitäisikö ottaa framille ja valmiuteen? Puolison elämä tukaloituu liiallisessa lämmössä ja sehän ei ole hyvä. Onneksi makuuhuoneeseen ei paista kuin laina-aurinko vastapäisen talon ikkunoista. No, kesäähän tässä on kuukausikaupalla kinuttu ja nyt sitä saamme. Aikamoista vauhtia lehdet puihin kehittyvät. Päivä päivältä vihreämpää. Pian peittyy pihan puolella vastapäinen talo koivujen tuuheuteen. Samalla häviää kaiken vehreyden taakse myös merinäkymä. Siellä se kuitenkin on ja sumuisina päivinä kuulee laivojen huudot. Joskus vilahtaa punaisen laivan kylki puitten lomasta. Istuksinpa eilen pitkän tovin partsilla.Kuuntelin ja katselin kärpästä, joka eksyi avonaisesta lasista surisemaan. Missä lie sekin viettänyt talvihorrostaan? Sisällä lattiallakin jo joku mönki ja sen liiskasin aamutossuni alle, vaikka hetken ajattelin sillä olevan yhtä suuri oikeus elää ja hengittää kuin minullakin. Lohduttauduin sillä, että se oli kutsumatta kotiini tullut ja se on aina riskipeliä se. Turpiinkaan noin pientä ei voi motata.

Helluntaitakin lykkää tällä viikolla. Liekö nyt niin heleä kuin luvattu on? Kahta päivää ei enää meillä helluntaita vietetä. Se lopahti vuosikymmeniä sitten. Nyt on melkein kuin mikä tahansa sunnuntai. Suomen liput liehuvat, vaan eivät helluntain kunniaksi, mutta kaatuneiden muistoksi, jota päivää ensi sunnuntaina myöskin vietetään. Helluntaista etipäin on sitten silkkaa kesää, kunnes kääntyy syksyyn taas. Näin se menee.

Ruotsissa on vanhemmuuskursseja. Vanhemmat opiskelevat lastensa kasvattamista. Keskustelevat toisten vanhempien kanssa ongelmatilanteista, miten saada pienten vintiöiden kanssa asiat säällisesti rullaamaan. Onko vanhemmista tullut uusavuttomia? Vai ovatko lapset hankalampia?  Tietokoneen kanssa askaroiminen on ainakin yksi kompastuskivi perheissä. Eilen tv:ssä puhuttiin Ruotsin tilanteesta. Kuinka kauan saa lapsi tietokonetta näprätä? Mitä muita mahdollisia rajoja? Kursseille pyrkivien vanhempien määrä yllätti. Se kielii suuresta tarpeesta. Koska meille Suomeen? Vanhemmat saisivat keinot, miten saada kiukutteleva ja huutava lapsi käyttäytymään kaupassa? Liiankin usein näkee näitä tilanteita myymälässä, kun lasta ei saada aisoihin, vaan tämä makaa lattialla potkien ja huutaen tai juoksee villisti karkkihyllyjen välissä tahtoen sitä ja tätä. Pelkäävätkö nykyvanhemmat kasvattamista ja ei-sanaa? Vai onko se todellakin osaamisen puutetta? Vuosien takaista vapaan kasvatuksen rantautumisen jälkikaikuja?








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti