Niilin rannoilla sen enempää kuin Kreikassakaan en ole ollut. Egyptissä kävin viime vuonna Joanna Lumleyn mukana television matkaohjelmassa, kun hän oli etsimässä jokireiän alkupäätä. Tänä vuonna pääsen Lumleyn saattelemana Kreikkaan. Kreikka liippaa läheltä, kun matkaa Kyprokseen ja sen olen tehnyt. Mutta se ei ole sama asia. Kreikka kiinnostaa minua. Miksi se sitten on jäänyt matkasuunnitelmissa toteuttamatta, sitä en oikein tiedä. Onneksi on hienoja ja kattavia matkadokumentteja ja onneksi nyt taitavana matkanjohtajana toimii brittiläinen näyttelijä Joanna Lumley ja vie minut ja monet muut tutustumaan Kreikan historiaan ja myös paikkoihin, joista ei aina matkaoppaissa kerrota. Kulissien takaiset seudut kiehtovat minua ja omilla matkoillanikin olen tarkoituksellisesti etsiytynyt myös turistilaumojen vähemmän kuluttamiin kohteisiin. Ensi viikolla Lumley vie katsojat Korfun saareen ja minä menen mukaan.
Olen aina pitänyt saduista. Vieläkin. Ja siksi kiinnostaa kreikkalaiset jumaluustarustot. Taiteilijoita ovat nämä myös ihastuttaneet kautta aikain.Kukapa ei olisi jossain muodossa nähnyt Afroditen nousua merestä? Jospa Ville Vallgrenilla oli jumalatar mielessään luodessaan meidän kotoista Havis Amandaamme, joka aikoinaan herätti suunnatonta paheksuntaa "pariisilaiskoketin" alastomuudellaan keskellä kaupunkia. Kreikkalaiset jumalat olivat perin inhimillisiä kaikkine virheineen. He laskeutuivat Olympoksen palatseistaan kansan pariin rakentaakseen suhteita maallisiin ihmisiin milloin milläkin valheella ja verukkeella. Nämä tarinat elävät yhä Välimeren rannoilla ja kävihän Joanna Lumley Manalan portillakin ja uhrasi Hadekselle kukkia,kolikoita ja helmen.
Ehkä jonain yönä näen Kreikasta unen ja käyn kysymään Pythialta neuvoja. Ensi tiistaina kuitenkin matkaan Joanna Lumleyn mukana Korfuun, saareen,jota Homeros on ylistänyt ja jossa Odysseus kohtasi Nausikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti