25. toukokuuta 2013

OOKKONÄÄ OULUSTA?

Oulun Eevin vieraillessa Helsingissä sain tuliaisiksi Kofeiinikomppanian Tervaporvarin kahvia pussillisen. Kun Presidentti oli juotu, avasin Tervaporvarin ja huomasin sen hyväksi kahviksi, vaikka en suuremmin maistanutkaan valmistuttajan mainitsemia "pehmeää kermaisuutta,suklaata ja mustikkaa", mutta kylläkin tasapainoseksi ja melkein Presidentin veroiseksi kahviksi.

Ouluun olen tutustunut vuosikymmenten aikana juuri Eevin kautta, vaikka silloin hän ei varsinaisesti oululainen vielä ollutkaan minun ensimmäisiä kertojani siellä käydessäni. Kaupunkilaisuus on nyt vasta saavutettu kuntaliitosten myötä.

Oulun kuulusta tervasta en ollut tietoinen muuten kuin että tervakaupungiksi on sanottu. Ryhdyin asiaa tutkimaan. Jo 1600-luvulla verot maksettiin tervalla voin ohella .Oulujoen koskenlaskijoista huolimatta oli tervan kuljetus sisämaasta hankalaa ja vasta seuraavalla vuosisadalla pääsi terva kukoistamaan kunnolla kun Toppilansalmen rantamille tervaporvarit perustivat tervahovin, jossa se oli vielä 1900-luvun alussakin, jolloin tulipalo poltti poroksi koko hovin.

Tervaa tehtiin toki muuallakin kuin vain Oulussa. Jokia pitkin lasketettiin tervaveneillä tätä mustaksi kullaksi nimettyä ainetta Ouluun. Puita kaatui salomailla tervan teon valmistukseen.Pykättiin puista tervahauta. Kuoppa hakattiin sileäksi ja kovaksi, kipattiin savea päälle ja sitten kaivettiin reikä. Ja kun rinteessä oltiin,lähti reiästä ränni, jota pitkin terva aikanaan juosta jolkutteli tynnyriin. Haudan päällä olivat kekomaisessa asetelmassa puut, joita oli taiten tehtäväänsä valmisteltu. Päälle havuja, sammalta ja turvetta.Ilmanvaihtokin oli ajateltu, että saadaan hyvä tuli. Ilman piti olla tyyni kun hauta sytytettiin monesta kohtaa  samaan aikaan. Lopulta kun kaikki oli valmista, saattoi hautamestari huokaista tyytyväisyydestä. Alkoi kolmenkin viikon odottelu, että hauta tekee tehtävänsä ja Oulu saa tervansa jokisuulla. Sitten tynnyrit veneisiin ja lasku alkoi kohti merta.

Oulujoen kahlitseminen muihin tarkoituksiin teki tenän tervankululle ja viimeinen tervavene matkasi jokireikää pitkin vuonna 1927. Ehkä vielä turistien iloksi pannaan jossain päin tervahauta palamaan ja esitellään 2000-luvun matkaajalle tervan syntyjä ja sen saloja. Historia muistaa Oulun tervakaupunkina, mutta tämän päivän ihminen tietää Oulun olevan nykyaikaisen, vireän, korkean teknologian kaupungin yliopistoineen,teattereineen ja konserttisaleineen. Polkupyöräilijätkin ovat ottaneet Oulun omakseen. En ole missään Suomen kaupungissa nähnyt niin paljon pyöräilijöitä kuin Oulussa. Olen ollut ystäväni luona kaikkina vuodenaikoina.Matkan tehnyt omalla autolla, junalla ja lentäen. Yksin tai puolison kanssa. Mutta kukaan ei minulta ole koskaan kysynyt ookkonää Oulusta, pelekääkönää polliisia?  En ole Oulusta enkä pelkää edes sitä Kaarlo Mikkosen pullean oloista pronssista polliisia Oulun kauppatorilla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti