Hyvää päivää äideille! Aurinkoista, kuten usein ennenkin tänä toukokuisena sunnuntaina. Nytkin varmasti monet valkovuokot ovat päätyneet pikku kätösillä poimittuina maljakkoon, äiti saanut lahjoja ja häntä on halittu. Minun äitini viis veisasi tästä päivästä sitten myöhemmin, mutta toki kun olin lapsi päivä oli meille kotona juhlaa ja kävimme tervehtimässä myös tietysti vanhempieni äitejä. Päivää ei äitien kannalta varjostanut kuin yksi asia ja se oli koko Töölöä tärisyttävät Eltsun ajot. Kyllä olin minäkin ajoja seuraamassa isäni kanssa monena äitienpäivänä. Äidit ja kaupungin päättäjät, kuin ehkä myös radan vaarallisuus, lopulta saivat aikaan, että ajot ajettiin viimeisen kerran 1963. Näin päivä päästiin pyhittämään yksinomaan äideille ja mahdollinen Eltsun ajojen aiheuttama epäsopu oli poissa.
Ehkä Kehräsaaren Vintin, joka osaa ja jaksaa vaikka mitä tehdä, innoittamana aloin eilen laitella parveketta kesäkondikseen. Heitin ishiaksen hetkeksi nurkkaan ja raahasin partsin kokolattiamaton roskikseen kahdessa erässä. Ja kyllä se pölisi. Onneksi jäteastiat olivat suhttyhjiä. Imuria en tohtinut käyttää parvekkeella. Sen verran ishiasta kunnioitin. Mutta lakaisin huolellisesti ja päätin imuroida joskus myöhemmin.Laitoin kalut takaisin paikoilleen, kaapista otin pehmusteet ja suunnittelin kukkadekoraatiota, kunhan pääsen puutarhakauppaan. Kyllä siellä kehtaa siihen asti istuksia ja katsella, mitenkä koivut puhkeavat lehteen pihalla. Vihertää jo vimmatusti.
Sitten kirjoitin pikkuserkulleni kirjeen Kotkaan.Hänelläkin syntymäpäivä nyt toukokuussa. Olemme melkein jetsulleen saman ikäisiä tyttöjä. Täytämme jälleen kerran 25v. Postilaatikolle pääsen vasta torstaina ja samalla pudotan luukusta postia sosiaalitoimistoon, joka on nyt kirjallisesti vahvistanut omaishoitajapalkkioni korotuksen. Kiitos kaupunki. Rehvastelin heti ja tein lisätilauksen kesäkuun vaippatilaukseen Raisioon. Saamme omakustanteisia kertakäyttöisiä suojalakanoita. Helpottaa suunnattomasti jokapäiväistä elämää. Kuluu päivässä pahimmillaan monta.
Nukuin tänään pommiin. Yöllä valvoksin ja tietysti se verotti. Aamulääkkeet puolisolla tunnin myöhässä.En voinut entisten tapojeni mukaan kirjaimellisesti ponnahtaa kuten "Anttila hän ampaisee ylös vuoteeltaan..." vaan nojasin isän kävelykeppiin ja hilasin itseni ja tämän kakkamaisen ishiakseni varovaisesti ja ennen kaikkea hitaasti vuoteesta. Puoliso aamupuhdistukseen,kahvin tiputusta ja nappasin itsekin pillerin maaruuni. Kyllä tämä tästä jos ei muuten niin Äitienpäivän kunniaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti