27. toukokuuta 2013

SYNTYMÄPÄIVÄ

Juuri tänään kauan sitten oli helteinen toukokuinen päivä äitini ponnistaessa minut maailmaan Naistenklinikalla. Kerran vuodessa, tänään, hän kertoi urakoinnistaan saadakseen minut pois kohdusta. Ei siten, että häntä olisi kaduttanut yhdeksän kuukauden raskaus, mutta ehkä siksi, että osaisin olemassaoloani arvostaa. Syntymäni kellonaikaa olen kysynyt joskus nuorena, mutta semmoiset asiat eivät silloin tärkeiltä tuntuneet ja olen tyystin tarkan syntymäaikani unohtanut. Horoskooppia ei siis minulle voi tehdä. Eikä äidiltä enää voi kysyä. Yö se ei ole ollut, koska päiväisestä helteestä on puhuttu.

Isäni oli meidät hakenut kotiin Vänrikki Stoolin kadulle, jossa vauvaikäisenä olen asunut. Olin kuulemma ihastuttava vauva. Itkin vähän ja minulla oli suuret siniset silmät, joilla uutta ympäristöäni olin katsellut. Äitini serkku oli miehineen joskus lapsenvahtina vanhempieni ollessa ulkona ystäviensä kanssa. Nukuin pinnasängyssä. Äidin serkku oli silloin vielä lapseton, pikkuserkkuni syntyi myöhemmin, ja hän piti lapsista. Varsinkin minusta. Joskus olin ilman aikojani herännyt, mutta en itkenyt, vaan olin pinnojen raosta katsellut kaitsijoitani  pyöreillä silmilläni ja potkinut vauvanjaloillani kuten maailman kaikilla vauvoilla tapana on. Tulevan pikkuserkkuni äidille olivat nämä pienet tapahtumat jääneet mieleen ja hän minulle näistä babysitteriajoistaan usein kertoi. Nyt hänkin on jo poissa kuten vanhempanikin ja samoin on pikkuserkkuni tämän taivaanpallon muissa ulottuvuuksissa.

Äidilläni on vielä joitakin nuorempia serkkujaan elossa. Eräältä saan aina syntymäpäiväonnittelut kortin muodossa. Niin tänäkin vuonna. "Sinä onnellinen tyttö, olet saanut syntyä juuri siihen vuodenaikaan, kun Luojamme luo tätä kaunista maailmaa uudelleen..." Kevät on minustakin hienoa aikaa ja olen iloinen, että näin päivänvalon juuri silloin. Synnyin tismalleen samana päivänä kuin isänikin. Meillä oli kaksinkertainen ilo juhlistaa tätä päivää.Lapsuuden jälkeen en ole itselläni syntymäpäivääni viettänyt, mutta monetkin isot juhlat isälleni järjestänyt. Hyvää syntymäpäivää, isä! Olen tänäänkin hissunkissun puolison kanssa, joka ei enää tätä päivää toista kummempana pidä. Pyysin häneltä aamulla suukon ja sen sain. Syytä suukkoon en kertonut. Minulla on vielä hänet vierelläni, vaikkakin hiukan muistamattomana ja hoidettavanani. Siitä, että saan hänet yhä pitää, olen kiitollinen ja iloinen. Tänään ja vastakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti