Imuroin eilen parvekkeen. Vihdoinkin, kun ishias antoi myöden. Torstain tuuraajapäivänä ostan muutaman kukan sinne huollettavakseni. Partsi on muita vuosia pelkistetympi ja saakin olla. Ehkä myös tyylillisesti parempi niin. Söin siellä eilen syötettyäni ensin puolison. Yhteisiä varsinaisia ateriahetkiä ei meillä enää ole. Saatuani hänet valmiiksi ja kipattuani takaisin vuoteeseen, on minun vuoroni aterioida. Maria Jotuni on joskus kertonut vaimon syöneen eri ruokaa kuin miehensä. Miehellä lihaa ja rouvalla halvempaa suolasilakkaa. Tuohon en ole mennyt. Samaa syön.
Museon ystäviltä tuli kutsu Hulluna Helsinkiin-näyttelyn avajaisiin 5.6. Sofiankadulla Tarjolla "lempipaikkoja ja tarinoita 1500-luvulta tähän päivään". Puoliso on jo silloin kotiutunut intervallihoidosta. En siis voi mennä. Ehkä jonain tuuraajapäivänä piipahdan. Tuppaa olemaan silloin aina kiire, aikaa vähän. Kolmeen tuntiin ei juurikaan huvia mahdu.
Napolin ystäväni on miehensä kanssa Ranskanmaalla. Kortti Marseillesta, tämän vuoden kulttuuripääkaupungista. Kertoo syöneensä Fernandelin suosimassa satamaravintolassa bouillabaissea. Minäkin oman mieheni kanssa Marseillessa käynyt. Yövyimme jossain pienessä hotellissa ja nenään tuli satamassa kalanhajua. Bouillabaissea emme syöneet. Marseille jäänyt mieleeni eksoottisena ja kuohuvana merimiesten kaupunkina vanhan kaupungin ahtaine katuineen ja välittömine ihmisineen Provencen Alppien rinteillä. Siihen miljööseen Dumas sijoitti Monte-Criston kreivin.
Kierrätyskeskus haki vuoteen ja television. Tarkastivat sängyn ja petauspatjan kunnon. Hyväksyivät. Tv:n ottivat ilman muuta. Sehän putosi, kun mies kierähti vuoteesta, eikä enää saanut antennikosketusta. Ylimääräiseksi olisi jäänyt kuitenkin. Puoliso ei enää televisiota katsele.On se mukavaa, kun on tämmöinen Kierrätyskeskus, joka hakee ilmaiseksi. Seuraava aste olisi ollut Nouto-Sortti, joka ilmeisesti vie tavaran kuin tavaran mutta maksusta. Helppoa ja kätevää joka tapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti