Kesä on aikaa, jolloin herään aikaisin. Niinpä tänään olen jo kahvia itselleni tiputellut, paahtanut leipäviipaleen ja juonut sekä syönyt herkut parvekkeella. Kaikkialla aivan hiljaista ja suloinen lämpö sekä sisäisesti että ulkoisesti minut ympäröi. Ison pesärötiskön omistaja harakka lensi tarkistamassa reviirinsä koskemattomuutta. Ainoa sen hetkinen elollinen pihapiirissä. Heikko tuulenvire elostuttaa korkeimpien koivujen latvoja. Pihalla sikinsokin polkupyöriä. Sadettako tämä suuri hiljaisuus enteilee? On Helsingissä käynyt ukkonenkin, kerrottiin. Vaan ei yltänyt Nokalle asti.
Saimme nenille jääkiekon mm-kilpailussa. Ei kultaa,ei hopeaa eikä pronssiakaan. Neljänneksi jäimme.Parempi tulos kuitenkin kuin euroviisuissa. Pronssiottelua tovin katselin enkä edes aloittanut kultakamppailua, jossa naapurimme Ruotsi vei maailmanmestaruuden. Ei,ei minua kismitä.
Tilasin Celiasta äänikirjan Helsingin historiasta. Seppo Aalto, Sotakaupunki, Helsingin vanhankaupungin historia 1550-1639, Otava 2012. Helsingissä ei sodittu, mutta täältä lähetettiin Tallinnaan sotilaita, kun Ruotsi tappeli Liivinmaalla 1550. Tätä aloin kuunnella, kun en ikinä päässyt Panu Rajalan kirjaa loppuun asti. Palaan siihen ensi viikon loman aikana. Puoliso intervallihoidossa. Mitäkö silloin teen? Sitä teen, mikä päähän pälkähtää. C tahtoo tavata. Katsotaan. Jospa vain olen itseni kanssa kahden ilman velvoitteita. Päivä kerrallaan.
Ishias, jos nyt jotakuta kiinnostaa, taitaa antaa myöten. Myöntää tappionsa ja on kaikkoamassa. Vielä otan pillerin taikka kaksi, mutta isän kävelykeppi on poissa päiväjärjestyksestä ja pystyn kävelemään ilman nilkuttamista. Kyllä nyt kelpaa. Kauanhan se vei. Meinasi mennä usko. Olkoon tämä vaiva minusta ikuisesti poissa, ainakin näin toivon.
Nyt menen herättelemään puolison. Sitten puhdistustoimet ja yhteinen kahvihetki, joka tarkoittaa, että juotan ja syötän, annan lääkkeet ja panen takaisin siistittyyn petiin. Hänelle äänikirja kuulumaan. Kertoo Mark Twainista, jonka aion itsekin kuunnella. Puoliso tiesi Twainin, kun kysyin. Vastasi reippaasti "kirjailija". Nämä ovat niitä onnenhippusia, joista nautin ja hetken vierelläni on se entinen mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti