Parveke huomattavasti pienempi kuin edellisen asunnon. Piti käyttää mielikuvitusta ja tehdä kompromisseja. Lopulta sain partsin kutakuinkin valmiiksi. Istahdin korituoliin ja hymähdin: tämä nyt on tällainen, mutta kelpaa. Olin imuroinut ja pyyhkinyt lattian, siivonnut linnun kakat (joku pitänyt oikein urakalla ikkunoita auki) ja kuolleet kärpäset ja niiden näköiset, puhdistanut vähän sieltä ja täältä. Enempää en voi. Se on siinä.
Isot lattiamatot odottavat kuljetusta kellariin muutaman muun tavaran sekä pienempien mattojen kanssa. Kellarikin ensin pantava vastaan ottavaan kuntoon, litistettävä kymmenet pahvilaatikot pienempään tilaan. Ei tänään. Jonain päivänä.
Sitten lepäsin. Koko loppupäivän. Tein salaatin ja rouskutin pari lehtisellerin vartta. Imuri on vielä eteisen lattialla. Piti koko huusholli siistiä. Jätin. Vielä nostettava imuri kaappiin. Sitä en jätä.
Kun en nukkunut yöllä, mietin, lähteäkö tänään ulos. Olisi roskiskeikka ja hedelmäkauppa. Syön paljon hedelmiä. Liian paljon. Mietin yhä, lähdenkö? Mutta minkä tein, oli se, että peruutin ensiviikoisen laboratorioajan ja varasin uuden. En lähdekään käppäilemään aikomaani labraan, vaan tänne lähemmäksi. Jääköön Helsinki tuonnemmaksi.
Nyt olen miettinyt: lähden ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti