JOSTAIN AINA SYNTYISIN

Piti panemani kevyempi takki eilen. Tunnollinen ihminen olisi sen tarkistanut hiukan aikaisemmin ja huomannut pesun tarpeen. Vein takin nyt pesulaan. Sitten ostamaan hedelmiä. Vati on keittiössä pullollaan kaikenlaista hedelmäherkkua. Oli muuten hienoa tepsutella kuivilla ja sorattomilla jalkakäytävillä ja vielä korkkarikävelykengissä. Jippii, on kevät!!

Istuin kauppakeskuksen lepopaikalla ja kuuntelin keskustelua vieressä, kuka on syntyisin stadilainen. Minulta ei kysytty, mutta kaksi herraa oli syntyisin helsinkiläisiä. Toinen ensimmäisen polven. Toinen ihmetteli, onko se nyt niin tärkeää, kuka on stadilainen ja kuka ei.  Ajattelin mielessäni, ettei tietenkään, mutta se on kivaa kuitenkin. Jokainen on ylpeä juuristaan. On sitten täältä tai muualta.

Herään aamuisin auringon paistaessa kasvoille. En ole moiseen tottunut. Verhoja ei vielä ole, enkä edes laita koko ikkunan peittäviä, Niin on mukavat maisemat juuri makuuhuoneesta. Ikkuna on iso, seinästä seinään. Arkkitehti on tykännyt valosta. Kehuin H:lle Turkkiin eilen asumistani. Lyhyttä matkaa lähes minne vaan. Eilenkin pesula tupsahti vastaan. Meinasin kävellä ohi. Ennen on täytynyt pasteerailla pitkä tovi. H muuten tulossa jo tässä kuussa kotiin Suomeen. Tervetuloa Suomen viileämpään kevääseen Alanyan viime päivien 29-30 plusasteen helteistä.

Syyriaan risteilivät ohjukset. Toivottavasti siitä ei synny mitään suurempaa. Olen hiukan vauhkona, kun isoiset mahtailevat. Seuraan uutisia.

Tänään kotona ja myöhemmin kampean itseni parvekkeelle. Eilen jo nautin siellä ja söin hallaimia. Olen aina partsilla lukenut ja aivan varmasti sen teen täälläkin. Edessä toisista asuintaloistani poiketen toinen talo aika lähellä. Jokunen puu välissä. Onneksi olen ikäni kaupungissa asunut ja tottunut likiasumiseenkin. Mutta yöpaidassa en partsille täällä mene.