Nyt on kokovartalopeili tai oikeammin "pukeutumispeili". Tungin sen reippaasti makuu-työhuoneessa yöpöydän ja mahalipaston väliin, johon se kooltaan sopi vaan ei väriltään ja tyyliltään. Olen jo katsellut siitä itseäni. Siitä näkyy vastaseinän kirjahylly. Olen aina pitänyt kirjahyllyistä ja eritoten siinä kirjoista. Tyhjä kirjahylly on kauhistus ja vielä kauhistuttavampi, jos siinä on kirjoja sekä koriste-esineitä. Ja kaikista kauhistuttavin, jos siinä ei ole mitään muuta kuin koriste-esineitä.
Söin eilen mahdottoman tuhdisti. P-D oli ateriakaverina. Jälkiruoaksi erilaisia jäätelöitä. Aikoihin en ole jätskiä syönyt. Ei tehnyt yskälle hyvää. Urheasti yskin ja söin. Yskin vielä illallakin, vaikka en enää syönyt jäätelöä.
Katselin tv:stä Egyptin historiasta tarinointia pari-kolme tuhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua. Viisi tuhatta vuotta sitten! Kaikenlaista kaivettu esille. Ensimmäinen pyramidikin oli näytillä. Kaivauksilla väki ahkeroi, sudit heiluivat ja sihdillä etsittiin aarteita pikkukivien joukosta. Ruukun sirpaleita, jippii! Maakerrostumat kertoivat säästä ja luonnon tapahtumista. Hiekka peittänyt jotain tärkeää alleen. Menneisyydestä ammennetaan arvokasta tietoa. Nykyihminen haluaa tietää. Minäkin jo lapsena kiinnostuin juuri Egyptistä. Pyysin isää kertomaan aina uudestaan ja uudestaan Tutankhamonin haudan löydöstä. Se oli jännittävimpiä juttuja, jonka tiesin. Voitti reippaasti senkin, miten ihmeessä suukolla saatiin sammakosta prinssi?
Illalla luin Viikilän kirjaa vuoteessa. Sitten nukahdin. Heräsin aamuyöllä ja luin taas. Nukahdin jälleen. Eikä se ole Viikilän vika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti