Lähdin eilen kauppaan. Kaksi kertaa yskin, ei enempää. Voiton puolella siis! On taas hedelmiä ja marjoja monen sortin. Hienoa, kun niitä saa ympäri vuoden.
Tuli kortti pitkän matkan takaa Cozumelin saaresta. Teki matkaa toista kuukautta. Kortti kahdelta luksusmatkailijalta R:ltä ja R:ltä. Meksiko on niitä maita, joka on minua aina kiinnostanut. Jäänyt sekin seuraavan elämän kontolle.
Saan veronpalautusta, jippii!! Muutaman kympin. Ei tarvitse miettiä, mitä sillä tekee. Kotiin päin kuitenkin. Kun tässä samalla katselen ikkunasta ulos, paksu sumuvaippa peittää tienoot. Katu hävinnyt sumuun. Vesisateesta pidän, mutta en sumusta. Sumu on monen elokuvan aihe tavalla tai toisella. Sumu voi kätkeä pahuutta ja kauhua. Askeleet sumussa! "Lentävä hollantilainen" merellä sumussa! Sumujen silta-leffa! Siinä olikin rakkautta valkokankaan täydeltä aikojen takaa! Semmoisia elokuvia ei enää tehdä. Mutta sumua piisaa. Nytkin. Minun askeleeni eivät tänään tässä sumussa kuulu, pysyn kotona.
Olen miettinyt, miten heinäkuussa uskaltaa tilata taksin? Kun autona saa olla vaikka minkälainen kulkuväline, jossa on muutama pyörä. Ulkomailla matkaillessa olen tottunut keskustelemaan etukäteen hinnasta, jos taksamittaria ei ole. Onnistuuko tämä meidän kulttuurissamme? Onko pakko ottaa ajokiksi, joka tilattuna tulee, vaikka golfauto? Moni nykyinen taksiyrittäjä on jo nyt pannut lapun luukulle protestina asioitten muuttumiseen. Nämä minkä-tahansa-auton-taksikuljettajat käyvät kuulemma jonkunlaisen pikakurssin ennen ammattiin astumistaan. Kuuluuko siihen esimerkiksi ainakin Helsingin kantakaupungin katutietämys? Entäs kielitaito, kun aivan varmasti maahan muuttaneet ryhtyvät myös taksiyrittäjiksi? Voiko asiakas astua luottavaisesti kaikkiin autoihin, joiden katolla lukee "taksi"? Uber niin ikään uudestaan tunkeutuu kuulemma mukaan tähän rumbaan. Katsokaamme, miten kaikki alkaa lutviutua. Ehkä en koskaan enää edes tarvitse taksia. No tarvitsen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti