Uusi peili kotonani on aika kiva. Pääsin L:lle kehuskelemaan urheuttani raahata se seuraavaksi lähimmästä kauppakeskuksesta kotiin rollaattorin päällä. P-D olisi kantanut, mutta tahdoin itse häntä vaivaamatta. Käveli sitten rinnallani, että minä ja peili pysymme oikeassa asennossa.
Seuraavaksi lähin kauppakeskus osoittautui aikamoisen kulahtaneeksi, likaiseksi ja ikävän näköiseksi. Ei hissejä, vaan kolkkoja betoniluiskia käytävissä. Kulkuväylillä roskaa ja muuta moskaa. Muutama ihminen. Kadun toisella puolella Itiksen kauppakeskus, jonne ovi näkyy suoraan Puhoksesta. Totta kai Puhoksen kauppakeskus oli uusi, moderni ja hieno 1960-luvulla. Mutta miksi se on jätetty näin huonoon kuntoon? Itis vienyt aivan varmasti asiakkaat. Jysk, josta peilin haimme, sinnittelee ja muutama muukin myymälä, joista osa ulkomaalaistaustaisten maahanmuuttajien omistuksessa. Oli minun ensimmäinen tutustumiseni Puhokseen ja ainakin toistaiseksi viimeinen. Itäkeskuksen kulttuurishokki!
Seuraavaksi 3-askelmaiset tikkaat. Nyt lähimpään ostariin Clas & Ohlsonille. Se minun on saatava kuljetetuksi ilman apujoukkoa. Peili oli yli 170cm sentään, niin kyllä minä tikkaistakin selviydyn. Jos en, mietintä uusiksi.
Täytyy tunnustaa rollaattorin kelpoisuus monessa asiassa. Mihinkään en ole ollut menemättä sen takia. Painaa noin kuusi kiloa ja kanniskelen sen pahimmissa paikoissa kokoon taitettuna käsissä. Koneportaat alaspäin on semmoinen paikka esimerkiksi. Usein tarjotaan apuakin. Nykyisin otan hymyillen vastaan. Alussa olin ylpeä, itsellinen selviytyjä. Pärjään toki yhä, mutta on kohteliasta ottaa apu vastaan.
Nyt menen laittamaan suklaan makuisen espresson.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti