Varasin laboratorioajan ensi viikoksi. Sitten saatuani postissa tulokset, lääkäriin. Kuusi kuukautta kulunut edellisestä käynnistä. Meillä on diili: puolen vuoden välein.
Yllättävän nopeasti A lähetti meilin minulta saatuun. Olin kysynyt, miten Espanjassa ja Saksassa suhtaudutaan metoo-juttuun? Samoin kuin muuallakin, puolihysteerisesti. Aion kysyä lääkäriltäkin, onko hänen kimppuunsa sanoin tai teoin käyty häirinnän merkeissä? Onhan lääkäri aika suojaton omalla reviirillään vastaanottohuoneessaan. No, valkoinen takki on tietysti ehkä esteenä. Onhan se kuin vallihauta linnoituksen ympärillä, eikä aina helposti yli pulikoitava. Minä pulikoin jo heti alussa, mutta en häiritsevässä tarkoituksessa. Rakentelin teollani mukavaa potilas-lääkärisuhdetta ja onnistuin.
Tänään olen lähdössä asioille. Hedelmäkato kotona. Vetelin illalla viimeiset hallaimet ja mustikat. Kuvittelin saavani tepsutella jo kevyemmissä jalkineissa, mutta näkyy lunta sataneen. Pilviverho kyllä katosi jo aiemmin taivaalta ja kuusen lomasta paistaa aurinko. Muutama lämpöaste luvattu myöhemmin. Nilkkurit? Haikailen jo pikkukenkien perään. Ei vielä. Juodaan nyt ensin kahvi loppuun ja sitten mietitään, millä vermeellä lähden.
Kevät
toi oksanhankaan
talven
auringon,
lämpö aukaisi
silmunnokan.
Ja se punarinta
lauloi.
(Risto Rasa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti