Flunssa kaikista vastaan tappeluistani huolimatta minuun iskeytyi. Eilispäivä kului yskien ja teetä juoden, maaten ja syvässä itsesäälissä. Minä, yksin, sairastan, kukaan ei passaa! Tänäänkin yskin, mutta vähemmän, sairaus siirtynyt niistämiseen. Lämpöä ei tunnu olevan, en ole mitannutkaan. Ruokahalua ei ole, juon mielelläni nesteitä, lukeminen ei kiinnosta, olen kurjista kurjin. Noooo, kyllä tämä tästä.
Jaksoin sentään parin ystävän kanssa puhua puhelimessa, etupäässä olla kuuntelevana osapuolena. Toiselta vastikään nukkunut miesystävä pois ja toinen hehkutti Karita Mattilan konserttia, jossa oli ollut. "Mattila on upea diiva!!" Ääni hiukan mataloitunut sitten ajasta, kun hän aloitteli olemistaan kuuluisana. Vielä ei kuitenkaan mezzosopraanon äänilajiksi. Ystäväni tietää, koska itsekin ollut nuorempana laulaja.
Tänään sitten pääsiäinen ja aprillipäivä. Miten ne sopivat yhteen? Hiljaiseloa ulkona. Isot kuusetkin ikkunan ulkopuolella roikottavat oksiaan alakuloisesti alaspäin. Sympatiseeraavat minun olotilaani. Kiitos. Meteorologit varoittavat huomenna paluuliikenteen kelistä. Povataan sankkaa lumipyryä ensi yöksi. "Huhtikuusta puoli suksin, puoli venehin". Huhtikuu on kuukausista oikuttelevin. Kuitenkin kevään airueena toimii.
KEVÄTLAULU
Paistaos armahin aurinko,
hellitä hempeä huomen!
Pitkä, pitkä on Pohjan yö,
kolkko on talvi Suomen.
Kauan kattanut maata on
hallan ja hämärän vyö,
kauan on kuura peittänyt maan,
kauan on huura
huokunut mielihin hallaa vaan -
Paistaos armahin aurinko,
hellitä hempeä pouta,
jotta lähtisi sydänten jää
ja sulais rintojen routa.
(Eino Leino)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti