Jätän Waltarin Karvajalan hetkeksi. Otin hyllystä Ritva Haavikon toimittaman Kirjailijan muistelmia. Muistelmat ovat Mika Waltarin, kustantaja WSOY ja vuosi 1980. En ole tätäkään aikaisemmin lukenut, vaikka hyllyssäni on ollut. Olen jo sivulla 177, jäljellä 284 ja kaikki sivut pitävät mielenkiintoani yllä.
Waltari on jo keskeyttänyt teologiset opintonsa ja siirtynyt opiskelemaan filosofisessa tiedekunnassa, kirjoittamaan ja tietämään, mikä hänestä tulee. Hän tapaa kirjailijoita, runoilijoita, matkustaa Pariisiin. Rakastuu Elina Vaaraan tulisesti. Nämä tässä mainitsemani tapahtumat eivät ole kronologisessa järjestyksessä.
Minä en koskaan ole nähnyt Mika Waltaria "elävänä". Niissä kirjallisissa tapahtumissa, joissa vuosien aikana olen ollut, ei hän ole esiintynyt. Hän kuoli vuotta ennen Haavikon kirjan ilmestymistä. Panu Rajala on joskus ihmetellyt, miksi Waltarien Tunturikadun koti ei ole museona. Ymmärrän hyvin, että se tahdotaan pitää perheen kesken yksityisenä kotina, jossa asui Kirjailija. Se on edelleen siinä tilassa, kuinka Marjatta ja Mika Waltari sen jättivät. Joskus perheenjäsenet kokoontuvat sinne tiettyinä päivinä vuodesta. Mika Waltarista on paljon kirjoitettu ja jopa Tunturikadun kotiin päästetty toimittaja tekemään juttua. Sen julkisempi se ei tällä hetkellä ole.
Tätä Haavikon kirjaa en lue enää vuoteessa. Liian raskas pideltävä. Olohuoneen nojatuoli paras paikka. On ihan terveellistäkin lukea istuvassa asennossa välillä. Maltoin jättää lukemisen hetkeksi ja lähteä asioille. Satoi. Näyttää satavan nytkin. Heräsin tänään taas hyvin varhain. Hetken ihmettelin ja sitten totesin, että turha olla vuoteessa. Netistä lehden lukua, kahvia ja päivä voi alkaa. Kunhan valkenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti