Olipa kerran Stockmann! Tuli tämä mieleen, kun luin Anni Lassilan kirjoituksen Helsingin Sanomissa. Pääseekö tämä monen suomalaisen rakastama tavaratalo jaloilleen? Omille jaloilleen, vai alkaako kompuroida lainahöyhenissä vuokralaisten täyttämässä tavaratalossa? Jääkö jäljelle pelkkä nimi aikaisemmin menestyneestä yrityksestä?
Ystäväni on leikattu ja tytär kertoi kaiken menneen hyvin. Syyn operaatioon ottaen huomioon, toipuminen kestää. Potilas on sitkeää tekoa ja taatusti tulee entistä ehommaksi. Olemme optimistisia.
Minulla tänäänkin kotipäivä. On lukemista. Viihdyn edelleenkin Juha Vakkurin kirjan parissa. Hän on jo reippaasti työelämässä ja YK-tehtävissä Lusakassa. Ollaan 1970-luvulla. Ehkä tästä Afrikka-ajasta syttyi Vakkurille rakkaus tätä maanosaa kohtaan. Hänellä on nyt Sambian pestissä menossa kaksi-vuotinen kausi ja siinä kohdin kirjaa olen.
Söin kaikki kriikunat jo. Olisiko niitä vielä myynnissä ensi viikolla, kun liikahdan taas aktiivisempaa elämää kohti? Luumuja ja mangoja on keittiön pöydällä. Syön niitä ja katselen John Waynea illalla. Jotkut vanhat lännen leffat pitkästyttävät, vaikka niiden parissa on eletty nuorempana nautittavia hetkiä. Tämäkin illan Teemalta tuleva länkkäri vuodelta 1956, ohjaus John Ford, "Etsijät" nähty jo joskus elokuvateatterissa ja myöhemmin televisiossakin. Annan itselleni tilaisuuden nähdä sen vielä kerran. Jos petyn, vaihdan kanavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti