Kaikkea kans! Kommenttikenttääni ilmestyi avoin lainahakemusanomus. Siis ilmeisesti minulle. Lainaa saa anoa semmoinenkin, joka sotkenut raha-asiansa. Pitää antaa vaadittavat tiedot itsestään, tuloistaan, mihin ja mitenkä paljon lainaa tarvitsee yms. Pankkitilin numeroa ei kysytty. Teksti kaikkinensa huonoa suomea, joka kielii, että petosyritys lähetetty jostain huitsin nevadasta. Ei kai kukaan selväjärkinen tähän loveen lankea? Eihän? Jos olisi klikannut kommentin lähettäjää, ties mitä olisi tapahtunut. Otin koko roskan kiireesti pois. Harvoin saan tuon kaltaista postia. Kerran tuli tekstiviesti puhelimeen, että minulla on miljoonia jollakin afrikkalaisella tilillä. Pitää vain soittaa annettuun numeroon. Viesti ei selventänyt, mistä rahat olivat minulle tulossa. Puhelinsoitonkin sain kerran. Englantia puhuva naishenkilö toisteli nimeäni välillä kysyen, olenko rouva Se ja Se. Sitten hän katkaisi puhelun. Tämä viittasi siihen, että olisin joutunut jossain asiassa maksumieheksi, jos olisin soittanut uteliaana takaisin. Jäin miettimään, että täytyyhän joku jossain näitä viestejä ja soittoja uskoa, kun niitä kannattaa tehtailla ja lähetellä pitkin maailmaa. Järki hoi, äly älä jätä, sanottiin ennen. Jotkut sinisilmäiset se on saattanut jättääkin.
Minätyttö otin avun vastaan eräänä päivänä. Olin valmistautumassa laskeutumaan koneportaita alas ja kokoon taittamassa rollaattoria helpommin kuljetettavaksi, kun kuulin miehen äänen sanovan taas kerran "voinko auttaa?". Nyt annoin sen tapahtua. Niin rollaattori pääsi alas salskean nuoren miehen avustamana. Kiittelin kauniisti. Sain myös jälleen kerran tuta, ettei kohteliaisuus ja hyvä tavat aivan kokonaan ole lakaistu tässä maassa maton alle. Otan avun vastaan seuraavallakin kerralla! Se on kivaa!
Minkä ihmeen takia minä en nuku? Puolison poismeno sen aloitti. Luulin, että jo kahden vuoden kuluttua yöt normalisoituvat ja nukun hyvin entiseen tapaan. Ei mitään. Unipilleri auttaisi, mutta niitä ei voi joka ilta nauttia pitkiä aikoja. Menen toivorikkaana vuoteeseen ja olen valmis unelle. Valvon, valvon ja valvon. Kello tulee kaksi, kolme, neljä ja minä valvon. Yritän rentoutua, laskea lampaita, lukea, olla ajattelematta mitään. Ei auta. Nousen ylös, katselen televisiota, odotan päivän valkenemista. En ole edes väsynyt tai sitten en sitä huomaa. En nuku päivälläkään. Aion keskustella hartaasti ja pitkään lääkärini kanssa. Vaikka jouduin usein puolison kanssa valvomaan, sain kuitenkin nukkua hänen ollessaan itse unessa ja rauhallinen. Nukuin ja uni oli hyvää laadultaan. Nyt olisi mahdollisuus syvään yöuneen, mutta ei kun ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti