TARKASTAJAT TARKASTIVAT

Muutama päivä ollut hiljaiseloa blogikirjoittamisessa. En rupea luettelemaan  tekemisiäni. Osasyynä ollut myös se, että ei ole ollut mitään asiaakaan. Jos koskaan on.  Alan tälläytyä huoneistotarkastajia varten ja heidän käyntinsä jälkeen lähden liikkeelle.

Olen ostanut syksyn satoa. Kotimaisia omenia ja juureksia. Edelliset komeassa kasassa vadilla keittiön pöydällä ja jälkimmäisistä laitan uunijuureksia. Perunoita en ostanut. En tiedä, kuuluisiko bataatti kiellettyihin syötäviin, mutta siitä en ole luopunut. Sen enempää kuin ystäväni K perunasta. Keskustelimme pitkään liikapainosta ja puhe tietysti kutvahti siihen, mitä saa syödä ja mitä ei. Leipääkään K ei voi jättää. Minä olen voinut. Harvoin nakerran hapankorppua enää, eikä mieli tee vehnästä tai täytekakkua. Kaikista varotoimenpiteistä huolimatta K pulskistuu kuulemma, mutta jossain hänen siis täytyy lipsua. Minä taas laihdun ja teen sitä edelleenkin omasta ja lääkärin tahdosta. Ystäväni E parahti kateuden täyttämällä äänellä saatuaan kuulla saavutukseni. Tuntui niiin hyvältä!

Ovikello soi ja tarkastajat kaksin kappalein pienet tikapuut mukanaan astuivat sisälle. Kylppärin suihkuhana himpusti vuotaa. Se korjataan ja samoin vessanpytty ei pidättele vettä sisällään, vaan päästää sekin sekä lisäksi täyttyy hitaasti. Korjataan. Kysyin lopuksi, minkä arvosanan tarkastetut kohteet saivat?  Eivät kuulemma siihen tapaan tarkasta, mutta asunto on siisti, sanoivat. Siihen kiinnittävät huomion. Ei rikottuja seiniä, putkia, ikkunoita, laminaatteja pois lattioista jne?

Nyt kun tarkastajat tekivät tehtävänsä, lähden minä asioilleni.