Nyt on luettu Miika Nousiaisen Juurihoito-kirja. Mielellään sen luki. Isä-Onnin etsimistä koko kirjan läpi. Löytyy sisaruksia, kun Onnilla on pitänyt kiirettä naismaailmassa. Kirja on myös pienimuotoinen matkakirja. Liikutaan Ruotsissa, Thaimaassa, Australiassa, Suomessa... Pohditaan elämän peruskysymyksiä sisarusten kesken, itketään ja nauretaan. Kirjan (Otava 2016) etusivulla lukee: "On kirjoja joita luetaan ja kirjoja joista nautitaan. Ja sitten on kirjoja, jotka ilmaisevat sydämen ja sielun ja jättävät lähtemättömän jäljen". Onko Juurihoito sellainen? Sen päättää lukija.
"Mikael Hakim" minulla yhä kesken, enkä ole edennyt Adam Dariuksenkaan kirjoissa. Jää niin paljon ja usein jotain kesken. Jos ihminen odottaa sadepäiviä askaroidakseen niitä asioita, jotka on kesken jättänyt, nyt niitä päiviä on. Asfaltti ikuisesti märkää.
Katselin eilen Uutisvuodon. Sekin vähä mielenkiinto, joka on ollut ohjelmaa kohtaan, on lopahtanut, kun kaksi kapteenia jätti paikkansa. Uudella miehistöllä on kova työ täyttää edeltäjiensä saappaat. En ole varma, pystyvätkö siihen. Sademies-elokuva tulee tänään. Jaksaisikohan vielä kerran?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti