Imuroitu on! Se on aina minulla saavutus kahdesta syystä. En pidä siitä ja se on hankalaa lonkkavaivaisella. Mutta kun se on tehtävä, turha marista. Roskiksellekin konttasin ja huomenna tarkoitus liikkua pitemmälle. Tänään loppupäivän vietän Juha Vakkurin parissa ja olen jo reilusti yli puolen välin 835-sivuisessa kirjassa. Vakkuri on jo palannut Suomeen ja YLEen töihin Lusakan ja New Yorkin jälkeen. Avioero ja uusi avioliitto. Ostanut rempallaan olevan vanhan pappilan, nauttii Lehtovaarassa lounaita ja kirjoittaa.
Lehtovaarassa minäkin syönyt usein. Jo lapsena kävin vanhempieni kanssa. Kesällä istuimme ulkona ravintolan terassilla. Nykyisin se on lasitettu ja talvilämmin. Lehtovaara on perinteikäs ravintola, julkkispaikka ja aikoinaan oli Viipurissa, josta siirtyi Helsinkiin Mechelininkatu 39 vuonna 1940, jossa se yhä on. Asuin vanhempieni kanssa viereisessä talossa. Kaipaan takaisin Töölööseen. Kuuluu näin "Töölööseen" sanoa, jos on ehta tölikäläinen. Minä olen.
Vincent van Gogh sai takaisin molemmat korvansa kahvimukissani, josta join päiväkahvin juuri äsken. On sopiva aika sulkea läppäri, heittäytyä pitkäkseen ja alkaa lukea Vakkurin "Olkilinnaa". Vielä ei ole selvinnyt syy kirjan nimeen. Epäilen sen johtuvan Afrikan Beninissä olevasta suomalais-afrikkalaisesta kulttuurikeskuksesta Villa Karosta, jonka Vakkuri perusti. Olenko oikeassa? Selvinnee myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti