14. syyskuuta 2017

LAINASANOIN


Marcel Proustin "Kadonnutta aikaa etsimässä" innoittamana lainaan tähän hänen ajatelmansa " It comes too soon the moment when there is nothing left to wait for".

Samaa teemaa jatkaakseni.

VANHAT MIEHET IHAILEVAT KUVAJAISTAAN VEDESTÄ

Kuulin vanhojen, vanhojen miesten sanovan:
"Kaikki muuttuu,
ja yksi kerrallaan me katoamme."
Heidän kätensä olivat kuin pihdit ja polvensa
vääntyneet kuin rantamaiden
risuiset orapihlajat.
Kuulin vanhojen, vanhojen miesten sanovan:
"Kaikki kaunis lipuu pois
niin kuin pois lipuvat vedet."

(William Butler Yeats, suom. Jyrki Vainonen)

Olen lähdössä. En kerro minne. Huomennakin olen lähdössä. Ihmisen elämä on lähtemistä ja tulemista. Melkein kaikilla. Olen todennut, että hyvin pääsen rollaattorinkin kanssa. Se on vain rajoite, ei este. Näin ajattelin lykkiessäni puolisoa pyörätuolissa monet vuodet. Paksulumisina talvina se meinasi olla este, kun aurat olivat siivonneet lumet kaduilta suojateitten eteen. Ennen muinoin olivat talonmiehet heti avaamassa väylät. Enää ei tätä ammattikuntaa oikein ole. Joku tulee, kunhan ehtii ja usein ei ehdi. Vielä näin syksyllä ei tätä huolta ole.

Siispä kevyesti menoksi. Ennen kuin on myöhäistä.


2 kommenttia:

  1. Juuri näin! Menoksi ennen kuin on liian myöhäistä. Mennään ja tullaan ihan niin kauan kuin pystytään. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Marjatta, me sen kuin porskutetaan. Samoin: mukavaa viikonloppua!

      Poista